Anonyymi nettikeskustelu: Siunaus vai kirous?

Onko anonyymi nettikeskustelu yhteiskunnan mätäpaise, sananvapauden riemuvoitto, vai jotain siltä väliltä? Viime aikoina on esitetty väitteitä, että nettihäiriköinnin, vihapuheen, valeuutisten sun muiden leviämistä voitaisiin suitsia rajoittamalla ihmisten oikeutta keskustella netissä nimettömästi.

Totean heti alkuun, että anonyymiä nettikeskustelua vastustavat yleensä eniten he, jotka vähiten sitä ymmärtävät. Jos joku vain Facebookiin, ehkä tuurilla Twitteriin tutustunut poliitikko vaatii anonyymiyttä epäterveenä ilmiönä teurastuspölkylle, se on lähinnä indikaattori siitä, ettei kyseinen poliitikko tunne sosiaalista mediaa kovin laajasti.

Anonyymiä keskustelua käydään todella suuria määriä. Niin hyvässä kuin pahassa. Pyrin nyt avaamaan aihetta monesta suunnasta.

Argumentit anonyymiä nettikeskustelua vastaan

Muutama yleinen syy, miksi online-anonyymiyttä vastustetaan ja jopa vaaditaan laissa kiellettäväksi, ja omat kommenttini. Huolet ovat aiheellisia, mutta onko syy anonyymiydessä?

Somehäirintä vähenisi. Eli häiriköinti, vandalisointi, kaikelviisii kiusaaminen ja ahdistelu. Tämä on tärkeä asia – netti on käytännössä globaali julkaisukanava, ja mahdollistaa häiriköinnin ihan uudella tasolla kuin vanhassa maailmassa. Anonyymiys vähentää kiinnijäämisen riskiä, jolloin häiriköijällä on vähemmän taipumusta pidätellä itseään sanomisissaan.

En ole yhtään vakuuttunut, että anonymiteetin purkamien Suomessa auttaisi mitään. Jos esim. suomalaiset keskustelupalstojen pitäjät velvoitettaisiin tunnistamaan käyttäjänsä, mikään ei estä ketään perustamasta suomenkielistä keskustelupalstaa Malesian kautta. En usko, että yksi maa edes realistisesti pystyisi kansalaistensa anonymiteettiä purkamaan.

Lisäksi kuten Facebookin värikkäistä äityli-, uusnatsi- ja koiraryhmistä voimme havaita, ei oman nimen näkyminen monilla tunnu yhtään haittaavan sekopäisyyksien laukomisessa. Journalistit kertovat, että ihmisiltä tulee törkyviestejä FB:n inboxiin jatkuvalla syötöllä ihan omilla nimillä.

Meille erilaisissa asiantuntijarooleissa työskenteleville on turhan helppoa uskoa maineenmenetyksen pelotevaikutukseen, ja unohdamme, että kaikilla ei ole mitään mainetta menetettävänä.

Vihapuhe vähenisi. Sama pointti kuin edellisessä – jos oman nimen näkyminen ei tunnu olevan monille öyhöttäjille ongelma edes nyt kun se on vapaaehtoista, sen edellyttäminen laissa tuskin tekisi sitä tai tätä. Lisäksi terminä vihapuhe on ongelmallinen määriteltävä, ja senkin takia vaikea perustelu.

Ja edelleen, mikään ei estä ihmisiä siirtymästä alustoille, jotka ovat Suomen viranomaisten ulottumattomissa. Jos pohditte sen ratkaisuksi ulkomaisiin sosiaalisiin medioihin pääsyn rajoittamista, totean ykskantaan, että se on varsin rattoisa ensiaskel ennakkosensuroituun mediaan, joka tuo mukanaan tolkuttoman määrän omia ongelmiaan. Who watches the watchmen?

Laittomuudet tulisivat paremmin esiin. Teoria on, että esim. laittomien päihteiden myymistä ja terroristien rekrytointikeskusteluja pystyttäisiin paremmin valvomaan, jos anonyymi nettikeskustelu kiellettäisiin.

Tästä sanon suoraan, että argumentti on umpihullu. Rikollisten keskustelut siirtyisivät paikkoihin, jotka olisivat entistä hankalammin viranomaisten valvottavissa. Viranomaisilla on muutenkin tekemistä pysyä perässä tavoissa, joilla rikolliset hyödyntävät digitaalista teknologiaa, ja tämä ei ainakaan auttaisi. Fobbajutuista ei näin vähällä päästä eroon.

Identiteettivarkaudet loppuisivat. Toisena ihmisenä esiintyminen, jota esimerkiksi monet nettihuijarit tekevät, vähenisi jonkinlaisen universaalin nettihenkilötunnisteen myötä. Tämä on se perustelu. Tunnustettakoon, että tässä saattaa perää ollakin, koska suuri osa esim. käytetyn tavaran kaupasta käydään kotimaan sisällä.

Nettihuijauksilta voi tosin suojautua myös ihan vaan valistuksen ja järjenkäytön kautta, vaikka niistä onkin enemmän vaivaa kuin kielloista ja rajoituksista.

Argumentit anonyymin nettikeskustelun puolesta

Se kolikon toinen puoli, joka valitettavan usein unohdetaan. Anonyymi nettikeskustelu ei pääsääntöisesti nimittäin ole kylähullujen vihaista vouhkaamista, vaan jotain ihan muuta.

Anonymiteetin turvin saa apua, vastauksia ja tukea. Vaikka häiriköt olisivatkin se näkyvin ilmentymä anonyymistä nettikeskustelusta, anonyymisti keskustellaan loputtomasta määrästä asioita. Yksityisistä kokemuksista, terveydestä, seksuaalisuudesta, töistä, tulevaisuuden toiveista, lomakohteista, peloista, iloista. Asioista, joista ei välttämättä halua edes tuttujen kanssa keskustella, mutta mielellään jonkun kanssa jutustelee.

Monet keskusteluforumit tukevat anonyymejä jäseniään vaikeissa asioissa, joista ei välttämättä edes voi puhua kenellekään muulle. Usein tiiviissä, pienissä ihmisyhteisöissä normista tavalla tai toisella poikkeavat ihmiset hakevat vertaistukea netin kautta.

Tätä argumenttia voi torjua esittämällä, että apua esim. henkisiin ongelmiin tulisi ensisijaisesti hakea terveydenhuollosta. On kuitenkin muistettava, ettei sitä kautta välttämättä järjesty vertaistukea.

Anonymiteetti kuuluu sananvapauteen. Kuuluuko? Jo Urho Kekkonen kirjoitteli salaa nimimerkin takaa pakinoita Suomen Kuvalehteen. Tämäkin on mielipideasia, mutta minusta oikeus anonymiteettiin sisältyy sananvapauden länsimaiseen merkitykseen.

Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Noin sanoo perustuslaki, käsittelin tuon merkitystä enemmän tekstissä “Sananvapaus ja mielensäpahoittajat”.

Sananvapausargumentti tässä yhteydessä tosin on vaikea siksi, että sananvapaus ei tarkoita vastuuvapautta, ja anonyymiyden voidaan ajatella vaikeuttavan vastuunkantamisen toteutumista, kuten nettihäiriköinnin poliisitutkinnassa.

Silti, minusta oikeus keskustella anonyymisti antaa ihmiselle oikeuden keskustella haluamistaan asioista seuraamuksia pelkäämättä myös hyvässä mielessä. Ei ole pienintäkään syytä sille, miksi ihminen ei saisi keskustella muumipornokokoelmastaan1 toisten asianharrastajien kanssa. Mutta kyseisellä ihmisellä on todennäköisesti hyvä syy sille, miksi haluaisi keskustella siitä nimimerkin takaa, anonyymisti.

1) Katso Rule 34 Wikipediasta.

Anonymiteetti on vallan vahtikoira. Jos nettikeskustelu olisi aina henkilöön yhdistettävissä, netissä kerrotut poliittiset mielipiteet olisivat tavalla tai toisella myös. Puhutaan tallennetusta tiedosta siitä, mitä tietty kansalainen ajattelee valtaapitävistä. Ehkä vähän dystopisesti ilmaistu, mutta pointti silti.

Anonyymin kommunikoinnin turvin on järjestetty diktaattoreita vallasta ja organisoitu protesteja. Oikeus kritisoida valtaapitäviä pelkäämättä jälkiseuraamuksia on länsimaisen yhteiskunnan tunnusmerkkejä, eikä siitä pidä luopua heppoisin perustein.

Vasta-argumenttina voi väittää, ettei anonyymisti esitetty mielenilmaus ole yhtä vaikuttava kuin omin kasvoin asian takana seisominen. Ehkei olekaan, mutta jos tietyissä maissa omin kasvoin protestoimalla pääsee aamuksi teloituskomppanian eteen, ehkä anonyymiydellä on paikkansa.

Lapsi pesuveden mukana

Minusta henkilökohtaisesti on groteskin yksinkertaista kuvitella, että anonyymiyden laissa kieltäminen olisi taianomainen oikotie tilanteeseen, jossa kukaan ei sano enää toisista rumasti, ja kaikki keskustelevat rakentavasti. Täytyy muistaa, että viestintä on aina omien asenteiden ja näkemysten ilmaisua. Ketään ei voi lakisäännöksellä pakottaa sivistyneemmäksi kuin on, vaan se vaatii muutosta asenteissa, tiedoissa ja tavoissa.

Anonyymissä keskustelussa ei lähtökohtaisesti ole mitään pahaa. Sekin ilmentää sitä, kuka keskustelee ja millainen ihminen hän on. Ihan kuten mikä tahansa muukin kommunikaatio.

Silti ei kuitenkaan käy kiistäminen, että anonyymiin nettikeskusteluun liittyy paljon lieveilmiöitä. Kiusaamista, häiriköintiä, valeuutisia, kiihottamista, huijauksia. Nämä kuitenkin kertovat enemmän yhteiskunnan ongelmista kuin anonymiteetin. Sanavalintani “lieveilmiö” on ihan tietoisesti harkittu: Noita ikäviä asioita tapahtuu anonyymin nettikeskustelun ohessa. Ei perimmiltään siitä johtuen.

Tyhmyyttä kun ei voi kieltää laissa. Sitä täytyy ratkoa ihan toisin keinoin. ■

Viimeisimmät artikkelit

Timo Kataja Kirjoittaja:

Kirjoittaja on digitaalisen palvelukehityksen parissa touhuava bisneksen ja teknologian tulkki, joka tykkää monimutkaisista ilmiöistä aivan liikaa ja yksinkertaisista vastauksista juuri sopivan vähän.

2 Kommenttia

  1. Kumma Heppu
    15.02.2017
    Jätä kommentti

    Minusta tuntuu, että ”lietsoa” ei tarkoita, mitä luulet verbin ”lietsoa” tarkoittavan.

    • Timo Kataja
      15.02.2017
      Jätä kommentti

      Thanks, korjattu! Oli meinaan tarkoitus tosiaan olla ”suitsia”, ei ”lietsoa” 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *