He eivät kuitenkaan vie tilaa tuoliltani

Ooh, aah, se on täällä taas: Someraivo repesi. ATK-kirjoistaan tunnettu Petteri Järvinen kuvasi lentokoneessa kookkaanpuoleista vieruskaveriaan, kommentoiden Facebookissa, että matkasta tulee epämukava. Katsokaa ja kummastelkaa. Kasvot pikselöin kuvasta itse, koska ne eivät liity tähän blogaukseen mitenkään.

Mitä pahaa tässä on? Kaikki me välillä ajattelemme lennolle noustessa, että toivottavasti viereen ei osu kukaan epämukavan pitkä, leveä tai hygieniaan turhan suurpiirteisesti suhtautuva kansalainen. Vannon, Suomen tiedostavinkin ”Social Justice & Nyhtökauraa” -punavuorelainen on todennäköisesti joskus ajatellut samansuuntaista julkisessa kulkupelissä, vaikka Twitterissä muuta valehtelisikin.

Tunnustuksien luola: Itsehän muistan vuosia sitten kironneeni pääni sisällä alimpaan helvettiin ämyriäänekkään alakoululuokan, joka nousi aamubussiin, jolla pyrin kotia kohti valtakunnan komeimman krapulan kourissa. Ja siinä se ero on: Pään sisällä.

Avoimuus ei tarkoita tätä, te mielipuolet

Alkaa mietityttää, pitäisikö somekonsulttien poistaa slide-seteistään kehoitukset avoimuuteen, jos jotkut ottavat sen näin kirjaimellisesti.

Kaikilla on joskus mielihaluja, jotka ovat tilanteeseen sopimattomia. Kaikki ajattelevat joskus vähemmän imartelevia asioita kanssaihmisistä. Mutta voi jeesus perkele, ei niitä kuulu sanoa ääneen julkisesti, ja erityisesti niitä ei pidä kirjoittaa maailman laajimpaan sosiaalisen median alustaan kaikkien pällisteltäviksi.

Ne ikävät ajatukset, jotka ovat kohtuullisen yleistä ihmisaivojen varjopuolen tuotosta, ovat ihan eri juttu julkisesti ilmaistuna. On aika jykevää tahdittomuuden osoittamista alkaa salakuvata tuntemattomia ihmisiä ja päälle kommentoida heidän ulkonäköään julkisella alustalla.

Vakiotanssiaskeliin näissä caseissa myös kuuluu, että ihmetellään miksi ihmiset ovat nyt taas vihaisia, mokomat pikkusielut. Sanonpa vaan, että on aika outoa kummastella miksi ihmiset kiukuttelevat, jos ensin itse porsastelee. Ylipäänsä jossain pitäisi soida kellojen, jos kuvittelee vieraan ihmisen 40 sentin päästä valokuvauksen lupaa kysymättä olevan jotenkin hyvä idea. Ihmiset ovat menettäneet etuhampaita vähemmästäkin.

On vielä oudompaa, että jotkut ryntäävät soiro sojossa puolustelemaan “someraivon” kohteeksi joutunutta. Ei tässä ole kyse siitä, että jollekulle tapahtui huolimaton vahinko ja häntä pilkataan sen johdosta, vaan joku oli ilkeä kanssaihmisiä kohtaan ja saa sen takia negatiivista palautetta. Ehkä hän saa palautetta enemmän kuin tarvitsisi, mutta ei tässä mistään lynkkauksesta ole kyse. Ryhmäpaine vain yrittää palauttaa kiusaamiseen sortunutta ruotuun.

Jeesustelen tässä ohimennen vielä siitä, että Järvinen ei viitsinyt edes pahoitella kunnolla, vaan kuulimme klassisen “Ikävää, että pahoititte mielenne, te tyhjästä kitisevät runkkarit” -epäanteeksipyynnön. Ei ihan noilla sanoilla, mutta ydin täsmää.

Pahoittelen ja pyydän anteeksi jos fb-päivitykseni on loukannut muita. #somemoka tulee aina yllätyksenä, mutta uutisena en sitä pidä.

— Petteri Järvinen (@petterij) July 6, 2017

Tuo anteeksipyynnön ryssimisen luu on kaluttu moneen kertaan niin loppuun, että ilmiön selittelyn sijaan avaan mieluummin oluen. Tässä vielä ihan tosiselvästi katumusta osoittava viesti myöhemmin:

He eivät kuitenkaan vie tilaa tuoliltani.

— Petteri Järvinen (@petterij) July 7, 2017

Jessus, joo, sehän se pointti olikin, että oliko vieruskaveri faktuaalisesti lihava vai ei. Eikä se, käyttäydyitkö sosiaalisessa mediassa kuin joku yläkoulun pahainen kiusaajakakara. Hienosti sisäistetty, tästä on hyvä jatkaa. Ja ajatella, hetken jo melkein kerkesin tuntea sympatiaa. ■