Vihreiden puoluekokouksessa tapahtui viime viikonloppuna vienoa sähläystä. Ilmeisesti nelisensataa äänestyslipuketta oli jäänyt matkasta ja niitä jouduttiin hakemaan Helsingistä, aiheuttaen tuntien viiveen Touko Aallon valintaan.
Tämän myötä heräsi monilla jälleen kysymys: Miksi pläräämme paperilappusia äänestyksissä? Miksei kaikkia äänestyksiä voida jo hoitaa sähköisesti? Suomi, herää nykyaikaan!
Kysymys on hyvin ajankohtainen. Kun yhteiskunta digitalisoituu hyvää vauhtia, miksi olemme yhä alttiita paperisen äänestyskäytännön viivästyksille? Vihreiden pj-kisan ääntenlaskennan venyminen aiheutti harmia ja ärtymystä monille, kuten Iltalehden toimittaja Tommi Parkkonenkin raastavasti sanoiksi puki:
ÄÄNTENLASKUFARSSI VAATI TRAAGISEN UHRIN!! illan sidosryhmätilaisuus (=toimittajille viinaa) peruttu kokouksen venymisen vuoksi. #vihreät
— tommi parkkonen (@tommiparkkonen) June 17, 2017
Asia on selvästikin vakava. Toimittaja ei saanut viinaa. Miksei meillä ole vieläkään sähköistä äänestystä yleisesti käytössä, puolueiden pj-vaaleista eduskuntavaaleihin asti?
Sähköinen äänestys – jaa vai ei
Kysymys ei varsinaisesti ole se, miksei meillä ole sähköistä äänestystä, vaan pikemminkin se, miksi pitäisi olla? Kehitys on kehitystä vain, jos se korjaa jonkin aiemman ongelman.
Vanhan mallin paperisessa äänestyksessä ei sinänsä ole isommin vikaa. Toki, tulokset saataisiin laskettua muutamia tunteja nopeammin sähköisessä järjestelmässä, mutta lopputuloksen kannalta, eli kenet valitaan ja kuinka pitkälle kaudelle, muutamilla tunneilla ei ole yhtään mitään väliä.
Yhtäältä sähköisen kotisohvalta äänestämisen toivotaan nostavan äänestysaktiivisuutta. Toisaalta taas äänestysaktiivisuuden nostaminenkaan ei ole itseisarvo. Ydinongelma matalassa äänestysaktiivisuudessa ei ole se, ettei ole tarpeeksi ihmisiä nakkaamassa ääniä randomilla valitsemilleen entisille iskelmätähdille, vaan se, ettei ihmisiä kiinnosta yhteiskunnan asiat tarpeeksi.
Virossa sähköinen äänestys on ollut käytössä jo pitkään, ja noin 30% äänistä annetaan sitä kautta. Tosin tietoturvaekspertit ovat löytäneet siitä potentiaalisia ongelmia joka vuosi.
Turvallisuus ja anonymiteetti
Sähköisen äänestyksen tulisi olla sekä tietoturvallista että anonyymiä. Jota, valitettavasti, se ei nykyteknologialla oikein ole.
Tietoturvallisuus tässä yhteydessä on melko yksiselitteistä. Se tarkoittaa sitä, ettei äänten määrää tai kohdetta voi manipuloida epäasiallisesti. Seuraavana vuorossa YouTube-video sähköisestä äänestyslaitteesta, jolle tutkijat asensivat PacManin, rikkomatta laitteesta näpelöinnin indikointiin tarkoitettuja sinettejä.
Cool, vaikuttaa tooosi turvalliselta. Toki kyseessä on jo useita vuosia vanha laite, mutta tuota samaa roskapönttöä on käytetty miljoonien ihmisten äänten rekisteröintiin. Tuoreemmissa vuoden 2017 uutisissa Hollanti luopui kokonaan sähköisestä ääntenlaskennasta Venäj.. siis, tuntemattomien ulkovaltojen vaikutusyritysten pelossa.
Anonymiteetti onkin sitten mielenkiintoisempi juttu, joka erottaa sähköisen äänestämisen ja esimerkiksi verkkopankin toisistaan: Verkkopankeissa on oleellisen tärkeää pystyä jäljittämään tilisiirrot. Äänestyksessä taas on oleellisen tärkeää, ettei ääntä pystytä jäljittämään äänestäjään. Silti täytyy pitää kirjaa äänensä antaneista, erillään äänten kohteista. Ei ihan simppeliä.
Nykyään on melko helppoa tehdä luotettava systeemi, joka nojaa useisiin sormenjälkiin. On paljon haastavampaa tehdä luotettava mutta anonyymi systeemi.
Äänestäminen ei ole rikki, älä korjaa sitä – vielä
En ole sanomassa, etteikö sähköinen äänestäminen olisi koskaan hyvä idea, tai etteikö sen toteuttamista pitäisi tutkia enemmän. Mutta sen sanon, että nykytilanteessa sitä ei kannata päätäpahkaa ajaa käyttöön.
Sähköinen äänestäminen ei nykyisellään ratkaise minusta sellaisia ongelmia, että se olisi sen aiheuttamien riskien arvoista. Tietoturva-asiantuntijat tapaavat olla samaa mieltä: Älä pelaa rulettia äänestystuloksilla. On huomattavasti parempi, että Vihreiden äänestyslippujen laskenta venyy muutaman tunnin ja lopulta saadaan oikea tulos, kuin se, että ne laskettaisiin salamannopeasti mutta saataisiin manipuloitu tai muuten vain väärä tulos.
Pankkisi voi aina peruuttaa tietojärjestelmävirheestä johtuneen tilisiirron. Demokratiaa taas on himpun verran hankalampi vasaroida kuntoon jälkikäteen, ainakaan romahduttamatta kansalaisten uskoa vaalijärjestelmään. ■
Paperiäänestyksen meriitiksi lasken myös ymmärrettävyyden. Jos on kykeneväinen valistuneesti antamaan äänensä ymmärtää myös laskentatavan (pääpiirteissään) ja voi luottaa tulokseen. Turvallisen anonyymin sähköisen järjestelmän monimutkaisuus olisi aivan toista luokkaa ja merkittävälle osalle äänestäjistä prosessi olisi verrattavissa magiaan. Ei tosiaankaan hyväksi luottamukselle.
Argumentointi paperin puolesta on perusteltua, koska se osoittaa että kirjoittajatkin ymmärtävät siihen liittyvät ongelmat. Samalla he tulevat paljastaneeksi sen suurimman heikkouden, uskon. Laskennan ymmärtäminen pääpiirteissä on osa uskomusta. Kukaan ei voi sanoa onko kaikkia ohjeita äänestettäessä noudatettu, mutta kaikki ääntenlaskijat tietävät että sääntöjä pitää soveltaa tilanteen mukaan samoin pöytäkirjoihin nimensä ruksaavat.
Jos hyödyt ja haitat arvioidaan näkemättä nettiäänestyksen toteutusta ollaan jo metsässä. Jonkin toteutuksen yksityiskohtiin takertuminen joita ei muissa järjestelmässä edes nähdä on tarkoitushakuista.
Samoin väite siitä että äänestyksellä olisi enemmän merkityistä kuin sähköisellä rahalla on absurdi. Totuus on että rahalla ostetaan lobbareita ja poliittisia päätöksiä, siis näin tilanne on nykymaailmassa. Eli saldon nollilla on enemmän merkitystä jo nyt kuin kansan äänestyksen tuloksella. Tilanteen katsominen läpisormien on sinisilmäisyyttä missä me suomalaiset olemme hyviä.
Nettiäänestys tulee ennemmin tai myöhemmin. Nyt näyttää että myöhemmin, jos skeptikot saisivat asioista päättää. Jos nykyjärjestelyt risoo niin asialle voi myös tehdä jotain sites.google.com/view/torkkujat/
Kyse ei ole pelkästään nettiäänestyksestä vaan vallan käytöstä, Mukaan kelpaavat myös ne jotka haluavat ihan oikeaa muutosta toimintatapoihin.