”Eikö olisi tärkeämpiäkin asioita?”

“Eikö olisi tärkeämpiäkin asioita, joista keskustella?”

Kysymys, jonka olen kuullut usein. Monissa yhteyksissä. Oli sitten kyseessä eläintensuojelu, äitiyslaki, yleissitovuuden purkaminen, tasa-arvoinen avioliittolaki, naispapit tai Uberin asema lainsäädännössä. “Eikö tämä vie huomiota tärkeämmiltä asioilta?”

Tämä muistui mieleen jälleen tällä viikolla sosiaalisessa mediassa kiertäneen #Tissiviikko-kampanjan yhteydessä. Se on näitä ruumiinosien yliseksualisoinnin vastaisia ja omaan kroppaan positiivisesti suhtautumisen kamppiksia. En ole totta puhuen kovin syvällisesti ehtinyt tällä viikolla aiheeseen perehtyä, mutta muutamat kampanjaa kritisoineet viestit muistuttivat minua tästä argumentaation kummajaisesta, joka tuntuu seuraavan eri keskusteluita kuin lantakärpänen nautaa. Että miksi tästä pitää puhua, eikö olisi muita, merkitykseltään kookkaampia asioita hoidettavaksi?

Ensinnäkään ne tärkeämmät asiat eivät ole mikään syy jättää muita asioita hoitamatta, ja toisekseen eivät ne tärkeämmät asiat oikeasti tämän kommentin heittäjiä kiinnosta.

Kehitysmaat ei muutu buffetiksi muista asioista vaikenemalla

Ensisilmäyksellä tuossa Tärkeämpiä asioita -heitossa vaikuttaisi olevan ainakin näennäisesti järkeä. Priorisoidaan asioiden korjausjärjestys niiden vakavuuden mukaan. Tehdään ensin Afrikasta uusi Piilaakso, fiksataan ilmastonmuutos ja globaali nälänhätä, ja sitten voidaan puhua rintojen yliseksualisoinnista ja taksilupien vapauttamisesta.

Jos ohitettaisiinkin olankohautuksella se ilmeinen ongelma, että kuka ylipäänsä määrittelee oikean asioiden tärkeysjärjestyksen, tuon “argumentin” merkitys menee joka tapauksessa ihan pipareiksi kun sitä alkaa purkamaan. Jos kokeeksi tekee Google-haun esimerkiksi termeillä ”tärkeämpiäkin asioita eduskunta” ja kahlaa hetken tuloksia, käy pian aika tuskallisen ilmeiseksi että tällä tärkeyshumpalla on onnistuttu kritisoimaan ihan kaikkea mahdollista.

Googlen hakutuloksia "tärkeämpiäkin asioita eduskunta"

Näköjään jopa eduskunnan luottamus hallitukseen, hallintarekisteri ja EU:n perustuslaki ovat sellaisia juttuja, että kyllä tärkeämpiäkin asioita olisi.

“Eikö ole tärkeämpiä asioita” -kysymys näyttää olettavan, että samanaikaisia keskusteluja ei pystytä käymään. Ihan niinkuin pystyttäisiin muistamaan vain yksi asia, ja loput unohdetaan kuin joku kaksijalkainen kultakala. Sipilältä varmaan unohtui nyt Suomen työttömyysongelma, kun joku postasi tällä viikolla somekampanjassa Instaan tissit? Esitän röyhkeän epäilyksen, että ei unohtunut.

Ei maailma toimi noin. Ei muut “tärkeämmät” asiat jotenkin maagisesti etene sitä nopeammin, mitä enemmän pidetään turpa tukossa toisista asioista. Kongo ei yhtäkkiä muutu maanpäälliseksi paratiisiksi ja 80 ruokalajin runsauden lounasbuffaksi sillä, että Suomessa päätettäisiin olla hiljaa jostain toisesta asiasta. Yhdestä asiasta puhuminen ei kadota toisten asioiden merkitystä.

Malliesimerkki Tampereen Uutisissa

Yksi härskeimmistä esimerkeistä tästä Tärkeämpiä asioita -mussutuksesta hiljattain oli Tamperelainen-lehden tölväisy Sanna Marinille. Ensin he pyysivät Marinilta haastattelua äitiyslakiin liittyen. Sen jälkeen he julkaisivat haastattelun vieressä päätoimittajan pääkirjoituksen, jossa syytettiin Marinia siitä, että hän “äitiys-höpötyksellä” hautaa tärkeämmät asiat. Voihan jakin häpy, etten paremmin sano.

Päätoimittaja oli siis rustannut seuraavanlaisen neronleimauksen pääkirjoituksessaan, joka julkaistiin Marinin haastattelun yhteydessä:

“Surullista tässä äitiyskeskustelussa on se, että se hautaa alleen paljon isommat ja tärkeämmät asiat, jotka koskettavat kaikkia. Nyt vouhkataan jälleen marginaaliryhmää koskettavan aiheen ympärillä. Mediaseksikkään teeman taakse on tietysti poliitikkojen helppo piiloutua ja unohtaa taas hetkeksi maan talous- ja työttömyyshuolet.”

– Karri Kannala, Tamperelainen-lehden päätoimittaja, 2016

Ääh. Vastoin siteerattua tekstiä, surullista tässä on kyllä todellisuudessa se, että lehden päätoimittajaksi on ilmeisesti valittu pesunkestävä idiootti. Jos et halua lehteen tekstiä äitiyslaista, ei ehkä kannata alunperinkään pyytää haastattelua äitiyslaista.

Kapteeni jälkiviisaus: Jos et halunnut puhua äitiyslaista, sinun ei olisi kannattanut puhua äitiyslaista

Ja pitäisikö meidän oikeasti uskoa, että äitiyslakia käsitelleen Marinin haastattelun myötä toimittajaressukat eivät nyt yksinkertaisesti enää sen jälkeen pystyneet kirjoittamaan talous- ja työttömyyshuolista? Tärkeiden asioiden kiintiö täyttyi, loppu lehti jää tyhjäksi, menkää himaan?

Jos joku haluaa puhua mieluummin jostain itse tärkeämmäksi kokemastaan aiheesta, kukaan tai mikään ei tietenkään häntä estä. Jos jossain yhteiskunnan osa-alueella kokee olevan itselleen tärkeitä ongelmia, kannattaa alkaa tehdä jotain niiden ratkaisemisen eteen, eikä jököttää aloillaan kiukuttelemassa muista, jotka tekevät jotain omille tärkeiksi kokemilleen asioille.

Ei tätä ole edes tarkoitettu argumentiksi

“Eikö olisi tärkeämpiäkin asioita” ei oikeastaan rekisteröidy minulla enää edes argumentiksi. Se johtuu siitä, että ihmiset käyttävät sitä halutessaan vaientaa jotakin puheenaihetta ilman, että on mitään oikeaa kritiikkiä esitettäväksi. Vähän samantyylinen argumentin irvikuva kuin Aleksi Valavuoren irtisanomisen aikoihin läpikäyty “Minulla on sananvapaus”, joka ei myöskään oikein tarkoita sitä tai tätä.

Takaan, että ihmiset jotka esimerkiksi Suomen pakolaispolitiikkaa moittivat sanoen, että eikö olisi tärkeämpää hoitaa ensin suomalaisten kodittomien asiat kuntoon ennenkuin otetaan pakolaisia, eivät ole ikinä eväänsä nostaneet kyseisten kodittomien eteen. Eivätkä muuten tule nostamaan jatkossakaan, koska heitä paskat kiinnostaa kodittomat.

Lausahdus “Eikö olisi tärkeämpiäkin asioita” indikoi nimittäin lähinnä sitä, että kommentoijaa ärsyttää. Joku puhuu tai tekee asiaa, josta ei itse tykkää. Se toinen ”tärkeämpi” asia on oikeasti ihan sivuseikka. Mitä ne naiset/yrittäjät/vähemmistöt/basistit taas mussuttaa siellä, kyllähän niiden pitäisi nyt olla hiljaa, koska.. No, äh, siis, ööh, kun olisi niitä tärkeämpiäkin asioita, kuten vaikka verotus tai joku, himputti ja peeveli vieköön.

Jos sattumalta jotakuta ihan oikeasti huolestuttaa, että joku oma asia A jää nyt toisten esiin nostaman asian B varjoon, kannattaa varmaan alkaa huolehtia siitä omasta tärkeäksi kokemastaan asiasta, eikä vain valittaa muiden aktiivisuudesta. Tuo tärkeämmistä asioista ruikuttaminen näyttäytyy lähinnä samanlaisena kuin joku kaikkimulle-kasvatuksen saanut huonotapainen nulikka, joka alkaa huutaa ja itkeä, kun ei saanutkaan pyhäkoulun joulunäytelmässä näytellä Frozenin poroa.

Timo Kataja Kirjoittaja

Kirjoittaja on digitaalisen palvelukehityksen parissa touhuava bisneksen ja teknologian tulkki, joka vierastaa ylimääräistä digihypeä mutta tykkää pelata Flappy Birdiä.

Viimeisimmät artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *