Viestintäyksikkö, valmistaudu erotuomaroimaan!

Viestintäyksikkö, oletteko valmiina? Sosiaalisen median uusi ilmiö on jo täällä: Työnantajan käyttäminen pelotteena väärää mieltä olevan vaientamiseen nettikeskustelussa.

Yritysten viestintäyksiköillä on edessään haaste, jossa ne joutuvat arvioimaan yrityksen työntekijöistä tehtyjen valitusten motiiveja. Onko työntekijä todella tehnyt jotain väärin, vai yrittääkö joku vain hyväksikäyttää työnantajaa lyömäaseena työntekijää vastaan?

Viittaan tietenkin tällä viikolla vellovaan keskusteluun Ylen Pressiklubin jälkipyykistä. Eräs opettaja oli twiitannut Ylen toimittaja Sanna Ukkolan työtä vittuilevaan sävyyn arvostelevan twiitin, ja Ukkola otti yhteyttä hänen työnantajaansa valittaakseen. Kyseisestä tapahtumasta voit lukea vaikka Päivystävän Anarkistin blogista. (Tarina elää yhä, lue muualtakin.)

Päivystävä Anarkisti & Ukkola

Monille tämän blogin lukijoille vastaava tuttu tapaus on #digitalistgate. Digitaalisia ratkaisuja tekevän Seravo Oy:n tech lead Viljami Kuosmanen vitsaili Twitterissä marcomms-alalla suositun Digitalist Networkin toiminnasta, ja verkoston vetäjä, keynote-puheista tunnettu Ville Tolvanen alkoi uhkailla häntä työnantajalle ilmoittamisella.

Tolvanen

Työnantaja luonnollisesti ei liittynyt suoraan kummankaan työnantajalla uhkailluksi tullun omaan alkuperäiseen viestiin. Twitteristä kysymällä löytää nopeasti vastaavanlaisia mutta pienemmän kohun caseja. Nämä ovat vain näkyvästi pinnalle nousseita esimerkkejä.

Tämä ilmiö on tätä päivää sosiaalisessa mediassa, ja se on epämiellyttävä, koska pelottelu kohdistuu suoraan ihmisten toimeentuloon.

Mitä työntekijä saa sanoa? Paljonkin, muttei kaikkea.

Se, miten työn ulkopuolella jostakin asiasta vitsailu tai kantaa ottaminen kytkeytyy työnantajaan, on mielenkiintoinen kysymys. Asia ei ole täysin yksioikoinen, mutta muutamat seikat voidaan kyllä todeta melko suoraan.

Itsestään selvää on, että työssäkäyvilläkin ihmisillä pitää olla oikeus kommentoida poliitikkoja, yrityksiä ja julkisuuden henkilöitä myös kärkkääseen sävyyn. Valta-asemassa olevien tekemisistä vinoilu on perinteikäs osa länsimaista demokratiaa, eikä ole syytä, jonka vuoksi tämä oikeus pitäisi rajata pois sosiaalisessa mediassa.

Yhtälailla pässinlihaa on, että yrityksen työntekijän puheet voivat vaikuttaa ihmisten mielikuvaan kyseisestä yrityksestä. Eikä siinä auta mitkään  “Twiittini ovat omiani” -klausuulit profiilitekstissä.

Työnantaja puolestaan ei realistisesti voi kytätä ja moittia aivan kaikkea mahdollisesti työpaikan imagoon vaikuttavaa työntekijöiden käytöstä, tai kukaan ei pian halua sellaiselle työnantajalle töihin.

Kolossaalinen ero löytyy viimeistään siitä, piruileeko joku julkkiksista ja TV-ohjelmista, vai luoko hän vakavan imagohaitan esimerkiksi kirjoittamalla rasistisia solvauksia ja tappofantasioita, kuten eräs PSG Turva Oy:n irtisanoma työntekijä.

Viestintäyksikön vastuulla on varautuminen ja ohjeistus

Kaikki yllämainittu luo haasteen yritysten viestintäyksiköille. He joutuvat arvioimaan, mitkä työntekijöiden nettikirjoitteluista saapuvista valituksista ovat aiheellisia ja työnantajaan oleellisesti liittyviä, ja mitkä pelkästään jonkun halpahintaisia yrityksiä käyttää työnantajalle valittamista vaientamisen keinona nettikeskustelussa. 

Viestinnän asiantuntijoiden tulee siis varautua, että he osaavat arvioida työntekijöiden nettikeskusteluja ainakin seuraavilla ryhmittelyillä:

  • Vitsailu ja kannanotot, joita ihmisten tulee saada tehdä. Poliitikoille, medialle ja yrityksille pitää saada nauraa, ja työntekijöiden pitää saada ottaa asioihin kantaa.
  • Liian lähelle osuvat kommentit, joista voi olla syytä huomauttaa. Esimerkiksi yrityksen läheisiin sidosryhmiin kohdistuva jatkuva vinoilu voi olla tätä. Tämä riippuu myös työntekijän aseman vastuullisuudesta, johon lojaliteettivelvoite kytkeytyy.
  • Vakavat imagohaitat ja yrityksen arvojen kanssa ristiriitaan ajautumiset, joihin tulee välittömästi puuttua varoituksilla tai irtisanomisilla, ehkä myös julkisilla anteeksipyynnöillä.

Firmojen viestintäyksiköiden luomat sosiaalisen median ohjeistukset ovat tähän asti etupäässä keskittyneet opastamaan työntekijöitä toimimaan sosiaalisessa mediassa oikein. Jatkossa niiden tarvitsee käsitellä myös miten suhtautua, jos työntekijästä valitetaan tai häntä uhkaillaan työnantajalla, vaikkei hän ole kyseisestä ohjeistuksesta edes poikennut.

Näin viestintäkulman käsiteltyäni, työnantajalla pelottelusta ilmiönä totean lopuksi vain tämän: Jos jonkun valta-asemassa olevan ihmisen kantti ei riitä jättämään netissä tapahtuvaa tavanomaista kuittailua omaan arvoonsa tai vastaamaan samalla mitalla, vaan hän yrittää vaientaa toisen osapuolen vihjailemalla elannon menetyksellä.. 

Sana ”vellihousu” tulee mieleen. ■

Viimeisimmät artikkelit

Timo Kataja Kirjoittanut:

Kirjoittaja on digitaalisen palvelukehityksen parissa touhuava bisneksen ja teknologian tulkki, joka vierastaa ylimääräistä digihypeä mutta tykkää pelata Flappy Birdiä.

Jätä ensimmäinen kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *