Zuckerbergin manifesti

Mark Zuckerberg julkaisi hiljan Facebookin käyttäjille suunnatun avoimen kirjeen “Rakentamassa globaalia yhteisöä”, jossa hän puhui tavoista, joilla hän aikoo kehittää sosiaalisen median alustaansa taistellaakseen valeuutisia, ihmisryhmien kuplautumista ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Tämä selvästikin vastauksena Trumpin vaalivoiton jälkimainingeissa ihmisten Facebookin vaikutusvaltaa kohtaan esittämälle kritiikille.

“Rakentamassa globaalia yhteisöä” -kirjoitus on mielenkiintoinen luettava, ja se herättää paljon ajatuksia. Alkuperäinen kirjoitus on ~5,700 sanaa pitkä, ja se tarjoaa heti alussa viisi kysymystä:

  • Miten he voivat auttaa ihmisiä luomaan tukea tarjoavia yhteisöjä, jotka auttavat perinteisiä instituutioita maailmassa, jossa ihmisten jäsenyys perinteisissä insitituutioissa on vähenemään päin?
  • Miten he voivat auttaa ihmisiä rakentamaan turvallisen yhteisön, joka estää vahinkoa, auttaa kriisien aikana ja myöhemmin uudelleenrakentaa?
  • Miten he voivat auttaa ihmisiä luomaan asiantuntevan ja sivistyneen yhteisön, jossa uusien ideoiden käsittely ja yhteisymmärryksen luominen onnistuu?
  • Miten he voivat auttaa ihmisiä luomaan yhteiskunnallisesti aktiivisen yhteisön maailmassa, jossa usein alle puolet populaatiosta äänestää?
  • Miten he voivat auttaa ihmisiä rakentamaan avoinmielisen yhteisön, joka kuvastaa ihmiskunnan yhteisiä arvoja ja inhimillisyyttä?

Päällisin puolin ihan mukavan kuuloisia ajatuksia. Mielenkiintoisempaa onkin se, mitä pystyi tulkitsemaan tekstissä tehdyistä sanavalinnoista ja niistä asioista, mitkä jätettiin sanomatta.

Rivien välissä sanottua

Ihan alkuun, väitetty sosiaalisen median kuplien vaikutus USA:n vaalitulokseen tuoksahtaa minusta paikoin liioittelulta. “Confirmation bias” vaatii tapahtuakseen sen, että ihmiset ovat jo tiettyä mieltä ja sen myötä preferoivat samansuuntaista sisältöä. Sosiaalisen median kuplat vahvistavat ennakkoasenteitamme, mutta epäilen niiden roolin asenteiden alkuperäisessä luomisessa olevan yliarvioitu.

Mutta asiaan, manifestin tulkintaan.

Zuckerberg puhuu toistuvasti globaalista yhteisöstä, ja tarkoittaa tietenkin Facebookia. Facebook lähentelee tietyssä mielessä monopoliasemaa. Orastava monopoliasema saattaa myös johtaa haluun reguloida sen toimintaa valtiovallan taholta, jos sen epäillään vaikuttavan merkittävästi poliittiseen päätöksentekoon. Veikkaan, että tämä oli merkittävä taka-ajatus manifestin luonnissa.

Manifestissa ehdotetaan ratkaisuja sosiaalisen median kupliin jatkokehittämällä Facebookia – ei herättämällä kysymyksiä ihmisten riippuvuudesta yhteen tiettyyn sosiaalisen median alustaan. Monien mielestä yksi vastaus somekuplien väitettyihin ongelmiin on kannustaa ihmisiä miettimään yhden toimijan (ja yhden sisältöalgoritmin) paisunutta merkitystä elämässään. Vaihtoehdottomuus, tulipa se sitten säännellyn tai ilman sääntelyä syntyneen monopolin kautta, johtaa usein monenlaisiin epäterveisiin ilmiöihin.

Turvallisuuden luomista käsittelevässä kohdassa manifestissa viitattiin Facebookin mahdollisuuksiin tunnistaa terroristeja heidän yksityisestä viestinnästään – kohta, joka myöhemmin poistettiin. Sama teksti, jossa ylistetään WhatsAppin enkryptausta, spekuloi alunperin inboxien läpikäymisellä automatisoidusti. Yksityisyyskysymysten kanssa toistuvasti painivalta toimijalta tämä oli aika kummallinen kämmi.

Mitä pidemmälle manifestiä lukee, sitä enemmän oudosti alkaa tuntea lukevan valtiota johtavan poliitikon visioita.

Zuckerberg nimittäin tunnistaa Facebookin vaikutusvallan, mutta manifestin perusteella hän tuntuu haluavan haalia sitä lisää. Se on liiketoiminnan puolesta aivan oikein, mutten usko tämän manifestin vastaavan ihmisillä heränneisiin kysymyksiin Facebookin vaikutusvallasta, vaan lisäävän niitä entisestään.

Sääntely vs. bisnes

Facebook on järkähtämätön osa liki kahden miljardin ihmisen elämää. Tämä saa meidät joskus unohtamaan, että se yhä on verrattain tuore putiikki, mitä suuryrityksiin tulee – vain 13 vuotta vanha. Ja ne kysymykset ja haasteet, joita se kohtaa, ovat ainutlaatuisia.

Se on ensimmäinen yritys, joka digitaalisen median aikakaudella joutuu pohtimaan kysymyksiä vaikutusvallastaan tällä mittakaavalla. Ja niin joutuvat poliitikotkin. Sääntely on usein omiaan latistamaan kehitystä, mutta se on silti usein poliitikoilla ensimmäinen repusta löytyvä työkalu.

On esitetty kysymyksiä, miten Facebook voisi esimerkiksi vähentää populististen ajatusten pinnalle nousua, tai tulisiko sen tehdä niin. Zuckerberg on todennäköisesti nyt vaakakuppien edessä: Yhtäältä Facebookin on pystyttävä välttelemään regulointiyrityksiä vastaamalla aktiivisesti esiin nouseviin huoliin, toisaalta sen on pysyttävä kilpailukykyisenä ja pidettävä asiakkaansa tyytyväisinä.

Food for thought: Jos omiin asenteisiinsa linnoittautuneet ihmiset eivät enää lue tiettyjä perinteisen median julkaisuja, koska pitävät niitä puolueellisina, mitä tapahtuu sosiaalisen median alustalle, jos se alkaa keinotekoisesti vähentää tiettyjen ajatusmaailmojen sisällön suosiota? ■

Viimeisimmät artikkelit

Timo Kataja Kirjoittanut:

Kirjoittaja on digitaalisen palvelukehityksen parissa touhuava bisneksen ja teknologian tulkki, joka vierastaa ylimääräistä digihypeä mutta tykkää pelata Flappy Birdiä.

Jätä ensimmäinen kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *