Bloggaaminen, kun ei vaan osaa

Blogitekstien ideointi on monille vaikeaa. Aion nyt jutella ideoinnista sen, mitä itse olen hyödylliseksi huomannut. Internet-jumalat tietäkööt, toivon että joku olisi minulle aikoinaan jotain tästä aiheesta puhunut.

Aihe palautui taas mieleen luettuani hiljan pari hyvää tekstiä bloggaamisesta, Sari Venäläisen Pelko tuhoaa blogikirjoituksen ja Siiri Kärkkäisen Sometuskammo on uusi esiintymiskammo. Noissa on monta hyvää pointtia epätäydellisyyden sallimisesta itselleen.

Ihmiset miettivät blogi- ja kirjoitushommia alussa aika nurinkurisesti. Sama pätee moniin muihin itseilmaisun muotoihin. Tiedätte vakiovastaukset kun ihmiselle ehdotetaan bloggaamista, kirjoittamista, maalaamista, twiittaamista tai muuta sen sorttista:

  • “Ei mulla ole mitään mielenkiintoista sanottavaa.”
  • ”En mä oikein osaa kirjoittaa mitään.”
  • ”En mä keksi mitään ideoita.”
  • “En mä ole silleen luova.”
  • ..ja niin edelleen.

Kieltävä vastaus kompaktissa muodossa sekunnin sisällä. Ikäänkuin vaihtoehdot olisivat, että ne ideat ja mielenkiintoiset sanottavat on oltava heti valmiina siltä istumalta, tai niitä ei ole ikinä.

Sitä oletetaan, että jotkut vain ovat luonnostaan sisällöntuottajia. Että tietyt tyypit herää joka aamu sisällöntuottajina, käy vessassa sisällöntuottajina, keittää kahvit sisällöntuottajina, ulkoiluttaa koirat sisällöntuottajina, ja sitä rataa. Ja toiset taas ei.

Not true.

Välittömien ideoiden vaatimus on henkisesti musertava

Mikään ei ole kirjoitushommien aloittamista miettivälle niin tehokas keino tappaa se pienikin orastava innostus kuin se, että vaatii itseltään “välitöntä neroutta”: Minun on nyt keksittävä loistoidea, tässä, heti, nyt, tai olen epäonnistunut. Hop hop, tunari! Mikset jo kirjoita, miksi paperi on yhä tyhjä? Epäonnistuja, hsssss.

I suck, you suck. We all suck.

Mitä välitöntä neroutta odottava saa aikaiseksi? Beats me. Itsensä vaatiminen keksimään mitä tahansa ideoita, huonojakin, on usein jo tarpeeksi raskas prosessi. Itsensä vaatiminen keksimään pakolla pelkkiä loistoideoita taas on ihan yhtä helvettiä.

Ideat ovat lähinnä vain uteliaisuutta tiettyä asiaa tai näkökulmaa kohtaan. Ja uteliaisuutta on kohtalaisen vaikea kultivoida tuijottamalla blankoa ruutua ja syyllistämällä itseään.

Minun neuvoni: Tee jotain muuta. Mene töihin. Telmi koiran kanssa. Vedä kännit. Lue lapsille satuja. Ei välttämättä juuri tuossa järjestyksessä, mutta jätä vielä toistaiseksi koko kirjoittaminen sikseen.

Älä pakota, mutta älä unohda

Kun olet pari päivää myöhemmin edelleen ulkona kännissä koiran kanssa, tai mitä hyvänsä nyt tykkäätkin tehdä, ja huomaat miettiväsi jotain asiaa uteliaana.. Kirjoita se muistiin. Evernote, Google Drive tai kynä ja paperi, tyyli on vapaa. Tämä on yksittäinen absoluuttisesti tärkein neuvo, jonka voin sinulle tästä aiheesta tarjota.

Ideoita nimittäin syntyy itse kullakin jopa yllättävän usein, mutta ne unohtuvat. Joten tallenna ne heti, tee itsellesi ”ideaämpäri”. Minulla on Driven kansiossa jo toistasataa lauseen tai parin mittaista ideantynkää, joita heivaan sinne puolihuolimattomasti arjessa.

Enkä todellakaan aseta itselleni odotuksia, että kaiken ideaämpäriini paiskaamani matskun pitäisi olla helvetin viisasta kamaa, tai että kaikesta pitäisi kirjoittaa jotain valmiiksi asti. Ei ole, eikä missään nimessä pidä. Talteen heitettäviä ideoita ei kannata liikaa ennakkosensuroida liian kovilla vaatimuksilla.

Moni idea on nimittäin ensisilmäyksellä huono. Ja myös toisella silmäyksellä. Mutta kolmannella silmäyksellä se ei välttämättä enää olekaan ihan kökkö. Sen huomaakin vain vaativan työstämistä. Kuten eräs viisaampi on saman kaunopuheisesti ilmaissut:

Hemingway: First draft of everything is shit.

Ernesti oli fiksu mies.

Mainitsemani ideaämpärin myötä kun istun läppärin ääreen sillä fiiliksellä, että nyt haluan jotain sisältöä tuottaa, minulla on valmis kasa ideanpoikasia odottamassa kansiossa. Silloin kyse ei olekaan enää ideoinnin tuskasta, vaan passelin aiheen poiminnasta ja tekemisen ilosta. Problem solved!

Kukin saa tietty keksiä omanlaisensa prosessin ideoiden tuottamiseen. Tärkeää kuitenkin on, ettei märehdi vääriä asioita: Jos et voi alkaa kirjoittamaan siksi, ettei sinulla ole ideoita, älä hyvä ihminen voivottele, ettet osaa kirjoittaa. Kirjoitustaidostasi emme tiedä siinä vaiheessa vielä sitä taikka tätä.

Hoida ensin edeltävä steppi kuntoon. Tee prosessi ideoinnille ja noudata sitä.

Ja kirjoita vasta, kun sinulla on jotain mitä kirjoittaa. ■

Viimeisimmät artikkelit

Timo Kataja Kirjoittaja:

Kirjoittaja on digitaalisen palvelukehityksen parissa touhuava bisneksen ja teknologian tulkki, joka tykkää monimutkaisista ilmiöistä aivan liikaa ja yksinkertaisista vastauksista juuri sopivan vähän.

Ole ensimmäinen kommentoija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *