Kävin tässä hiljan ystäväporukalla Hernesaaressa testaamaassa Löylyn, vakaana aikomuksena syödä ja juoda hyvin. Löyly, tuo uusi uljas arkkitehtoninen luomus Helsingin etelärannassa. Odotukset oli kovat; Olen jo pidempään fanittanut about kaikkia uusia firmoja ja erityisesti rakennuksia, joissa on haluttu tehdä jotain muuta kuin mahdollisimman halpaa ja tylsää.
Olisin halunnut pitää Löylystä. Ulkonäöltään pidinkin, ja maisemat olivat hienot. Mutta kokonaisuutena en lämmennyt. Palvelusta se kiikasti. Löylyn palvelussa ei sinänsä ollut mitään silmiinpistävän poikkeuksellista, se vain oli toteutettu juuri niin halvasti kuin lähes kaikissa muissakin Suomen baareissa ja ravintoloissa, ellei jopa halvemmin. Ehkä odotuksenikin olivat liian korkealla.
Tervetuloa leipäjonoon, toveri
Sisään astuessa ilmeni, että ruoka ja juomat tilataan tiskiltä. Plääh. Niin tietenkin. Tiskin takana palloilevien palkkatyöläisten ei voi odottaa tässäkään paikassa kävelevän pöytään asti tilauksia hakemaan. Aivan sama, taittuuhan se nälkä ja jano näinkin jossain vaiheessa elämää. Jonoon vaan. Jonot ovat nimenomaan se hienoin asia, joka Neuvostoliitosta kannatti säilyttää.
Tilaus Löylyn tiskille sisään, olut hanasta (Lapin Kulta) ja porolihapullat yhteensä 23 € tjsp. Hintalappu oli ehkä semisti korkea, muttei niin korkea, että se viihtymistä haittaisi muiden asioiden ollessa kunnossa. Mutta mitä maksun jälkeen tapahtui? Tiskin takana häärivä komissaari(1) ojensi päristinkiekon. “Kun tää tärisee, niin voitte hakee ruokanne tiskiltä.” Ooookei.
Se on yksi asia, etteivät tarjoilijat ota tilauksia pöydästä. Sehän on jo Esson baareista tuttu konsepti. Mutta tuohon noutopäristimeen olen törmännyt tähän mennessä vain ketjuhampurilaisputkissa ja Verkkokauppa.comissa. Pikaruokaloissa ja elektroniikkakaupassa. Tämähän on aika kova veto. Kesäpäivän ruokailusta on saatu kätevää ja mukavaa kuin 1000 watin virtalähteen ostamisesta. Tai jotain.
(1) Miksi kutsutaan sellaista ravintolatyöntekijää, joka seisoo tiskin takana, ottaa rahaa vastaan ja kehottaa asiakkaita tarjoilemaan ruuat itselleen? Rahastajaksi? Myyjäksi? Ei se tarjoilija ainakaan ole. Ehkä käytän jatkossakin termiä komissaari.
Äitisi ei ole töissä täällä, eikä vissiin kukaan muukaan
Kun ystäväni päristimen kutsumina olivat saaneet kannettua ja tarjoiltua ruuat meille, päästiin asiaan. Oma pienehkö lihapullalautaseni oli aika peruspalleroita muusin ja puolukoiden kanssa. Hivenen kyllä epäilytti ruokien valmistusnopeus. Ei mennyt alas istumisesta viittä minuuttiakaan noutokiekon pärinään. Olikos täällä keittiö vai einesten lämmityslinjasto?
Kaverin burgeria ei olisi erottanut muiden raflojen burgereista muuta kuin ehkä siitä, että mediumiksi pyydetty pihvi oli läpikypsä. Harkittiin, että kypsyysasteesta olisi valitettu, mutta nälkäkuoleman partaalla oleva kaverini veti sen perisuomalaiseen tyyliin hiljaisena huiviin. Ja kenelle pitäisi valittaa? Kun sapuska oli itse pitänyt tarjoilla, kaipa me yhtä hyvin voidaan käsitellä omat palautteemmekin. Tässä vaiheessa minä olin jo alkanut katsella ympärilleni enemmän ja hakea silmilläni.. mitä?
Semisti hämmentyneenä tajusin, mitä pälyilin: Olin alkanut raflan palvelumallin myötä vaistomaisesti hakea astioiden palautuslokerikkoa, jollaisia työpaikkaruokaloissa näkee. Sitä sellaista, jonka yhteydessä on lappu “Äitisi ei ole töissä täällä, palautathan omat astiasi” tai muuta yhtä lystikästä.
No, astianpalautuslokerikkoa ei sentään ollut. Tosin ei syömisen jälkeen kukaan siinä vartin istuskelumme aikana niitä astioita poiskaan käynyt keräämässä. Kai tässä firmassa silti joku tekee töitä. Frendi tiesi kertoa, että Löylyyn on kyllä palkattu henkilökuntaa, joiden toimenkuvaan kuuluu saunanlämmitys, joten paikan asiakkaiden ei odoteta itse lämmittävän saunaa tarjoilutyönsä lomassa. Ainakaan toistaiseksi.
Voiko ravintolassa istua alas ja pysyä siinä?
Aika nopeaan häivyttiin Löylystä. Elämys jäi latteaksi. Rakennus oli hieno, sää suosi ja merimaisema miellyttää aina, mutta päällimäisenä suuhun jäi suomalaisista rafloista epämiellyttävän tuttu ja karvas maku siitä, että paikan konseptissa minä olin sekä työntekijä että asiakas. Tästä huolimatta saattaa olla, että palaan vielä testaamaan saunapuolen, koska sehän epäilemättä se hienoin juttu Löylyssä kuitenkin on. Eikä bissen tarjoilua saunan yhteydessä varmaan pystytä kovin pahasti ryssimään, kai.
Suomesta saa hyvää palvelua kävelemällä LV:n liikkeeseen tai muuhun sensorttiseen. Ja itsepalvelua saa kävelemällä about mihin tahansa muualle. Kokeiltu on molempia. Paljon vaikeampaa on löytää skaalan keskivaiheilla olevaa peruspalvelua, jota saa vaikka belgialaisen baarin terassilla. Tarjoilija kiertelee kyselemässä ihmisiltä tilauksia, kantaa niitä pöytään ja laskuttaa samalla. Olen törmännyt samaan muutamassa suomalaisessakin baarissa, myönnetään, mutta hyvin harvassa ne ovat.
Jos tätä sattuu lukemaan joku ravintola-alan ammattilainen, pliis, jätä kommentti ja kerro miten massiivisesti erilaiseksi se kulurakenne pöytiintarjoilulla muodostuu? Miksi niin usein minä en voi vain istua alas, kertoa mitä haluan syödä ja juoda, ja pysyä aloillani?
Kuten alussa mainitsin, Löylyn palvelu ei ole mitenkään silmiinpistävän kehno kokemus palvelusta suomalaisessa ravintolassa tai anniskeluliikkeessä, vaan pikemminkin epämiellyttävän tavallinen. Sieltä häippäisemisen jälkeen ryhmämme jatkoi Woolshediin oluille. Aikaa vierähti sen verran paljon, että päätettiin syödä vielä. Beeffiä ja rapuja, tilaus tiskiltä ja numerolätkän kanssa pöytään. Kun tarjoilija toi ruuat, emme saaneet ruokailuvälineitä. Kysyin niitä tarjoilijalta ja minulle vastattiin “The cutlery is over there”, samalla viittoen hyllyä, jonka ohi hän oli juuri kävellyt ruuat tuodessaan.
En ole koskaan niin paljon halunnut puukottaa ihmistä. Mutta eihän se ilman veistä onnistu.
Edit, 15.08.2016: Tämä postaushan lähti sosiaalisessa mediassa kiertoon aika lailla. Lue myös analyysini blogin leviämisestä ja kommentoinnista, ”32,000 lukijaa myöhemmin”. Luvassa some-analytiikkaa, kommentoinnin pohdintaa ja PAM ry:n puheenjohtaja.
Edit 2, 18.08.2016: Löyly kutsui käymään myös saunapuolella, ja todettava on, että se on kyllä oikein mukava kokemus. Erityispeukut menee tunnelmalliselle savusaunalle.
Itsehän nautin siitä, että saan olla ravintolapöydässä istuessani rauhassa, eikä tarjoilija tule häiritsemään.
Kun tässä haukutaan suomalaista palvelukulttuuria ”kommunistiseksi”, implikoidaan, että se Hyvä Palvelukulttuuri ™ tulee varmastikin Yhdysvalloista. No, amerikkalainen palvelukulttuurihan on sitä, että tarjoilijoiden tuntipalkka on jotain parin dollarin pintaan, ja varsinaisen elantonsa he tienaavat asiakkaita mielistelemällä, tippejä saadakseen. Onko se sitten arvokasta tai nautittavaa – ehkä jonkun mielestä. Minun mielestäni ei.
Hyvää palvelua löytyy muualtakin kuin Yhdysvalloista, eikä se ole minun kokemukseni mukaan sidottu tippauskäytäntöön. Suomestakin löytyy joitakin harvoja baareja & ravintoloita, joissa kesäisin terassillakin tarjoilu on järjestetty ihan mallikkaasti, joten mikään fyysinen mahdottomuus se ei kyllä ole.
Taisit ottaa ’Mies’, *tirsk*, tosissaan kun kirjoituksessa mainittiin kommunismi. Hyvässä ravintelissä saa halutessaan niin vähän palvelua kuin halua. Ei tarvitse muuta kuin ilmaista halunsa
Komppaan siis Timoa.
Tarjoilijan työ olisi tulla AUTTAMAAN eikä häiritsemään… huonon tason tarjoilija joka ei osaa palvella aika usein voi häiritä. Suosittelen, että kokeilisit joskus mitä hyvä palvelu tarkoittaa.
Pöytiin tarjoilua saa ihan yleisesti Keski-Euroopassakin, tyypillistä nettiperseilyä alkaa olettaa jotain jenkki-implikaatioita. Saksassa palkkataso on lähempänä meitä kuin Muricaa, mutta siellä stobenkin saa kulmakapakassa pöytään.
Niin kenen palkkataso? Perussaksalaisen hyvä palkkataso perustuu maahanmuuttajien riistoon työmarkkinoilla.
Ei, se perustuu koko Sakasan palkatasoon. Joskus olisi hyvä mennä maailmaan ympärille avoimen mieli, ja ymmärtää mitä tapahtuu
Tuskin se nyt maailman kommunistisin on, en usko, että olet ihan joka paikkaa kiertänyt, jotta voisit todeta, että näin on. Paskaa palvelua saa varmaan joka maassa, Suomi ei varmaan ole kärkijoukossa sen suhteen.
Sille Woolshedin tarjoilijalle olisi kannattanut sanoa, että tuopa ne aterimet sitten sieltä meille, se on sun homma.
Keski-Euroopassa laaturavintoloissa on hovimestarit huolehtimassa asiakkaista. Suomessa en muista koska olisi ollut hovimestari tilausta vastaanottamassa.
Halvemmissa paikoissa ei ole, mutta tasokkaammissa paikoissa kyllä. Sitä saa, mistä maksaa. Ruokaile vain paikoissa, joissa on valkoiset liinat pöydissä ja tiedät pääkokin nimen. Ja varaa aikaa ja rahaa reilusti!
Just noin on Suomessa. Muutin takas joitain kuukausia sitten 30 vuoden Kanadassa elon jälkeen ja en kyllä ihan äkkiä muistanut että KAIKKI täällä Suomessa pitää tehdä itse. Kyllä joka päivä meikälikka kiroilee aika värikkäästi kun palvelu on niin päin p:tä täällä. Eli sitä ei siis ole ollenkaan.
Löylyssä on julkisuudessa kerrottu olevan 1800m2 terassipinta-alaa ja istumapaikkoja lienee kesäaikaan ainakin 500 ja asiakkaita terassilla lähemmäs tuhat (saatan olla väärässä, mutta pelkästään sisään menee ainakin 150). Veikkaan, että jos pöytiintarjoilu tuon kokoiseen massiviseen tilaan yritettäisiin järjestää, olisi blogin tekstin sävy vielä ankarampi. Äkkiä ei tule mieleen 500 hengen ravintolatilaa, jossa se olisi onnisunut kovin jouhevasti. Osasyynä tietysti on Suomen korkeat palkkakulut: työvoimaa pitäisi olla pelkästään tarjoilijoiden muodossa huima määrä, jotta homma toimisi jouhevasti. Tai ruokalistan hintojen huomattavasti kalliimmat (nythän listan kallein annos on tuo 19€ lihapullat).
Itse kantiksena ja alueella asuvana olen nauttinut rennosta ilmapiiristä itsepalveluineen, paikkaan on helppo tulla. Henkilökunta tiesi kertoa että syksyllä, terassin sulkeuduttua, siirrytään pöytävarauksiin ja pöytiintarjoiluun.
Olen samaa mieltä edelläolevan kanssa. Pöytiintarjoilu vaatii huiman määrän henkilökuntaa ja messevän perehdytyksen. Huonosti toimiva pöytiintarjoilu on rutkasti raastavampaa kuin hieman nihkeä itsepalvelu.
Ikävää tietysti olettaa, ettei pöytiintarjoilu toimisi. Pöytiintarjoilua monta vuotta harjoittaneena sekä asiakkaana että tarjoilijana, olen mielenkiinnokseni huomannut, että suurin osa suomalaisista mieluummin jonottaa ja odottaa kuin istuu pöytään ja on palveltavana. Sitten kun homma toimii, se on kaunista ja kaikille miellyttävää.
Vastaus siis alkuperäiseen asiaan lienee, että kapasiteetti ei taida riittää pöytiintarjoilun toteuttamiseksi. Syksyä odotellessa.
Olet mielestäni aivan oikeassa. Minulla sama kokemus ja toivomus, että joku ottaisi aivan tavallisen keskieurooppalaisen palvelun käytäntöön.
Valitettavasti Sauna ei ollut yhtään parempi kokemus Löylyssä. Käytiin 3/8. Toinen Saunoista oli kiinni, palvelu huonoa ja tiloista ei kukaan pitänyt hyvää huolta, juomalaseja oli ympäriinsä niin pukutiloissa kuin terassillakin. Pukutilat pienet ja ruuhkaiset. Heti tullessa kerrottiin että kengät ulkokaaopiin. Ja jos hukkaat pyyhkeesi, maksat lisää 5euroa. Itsepalvelu. Odotukset oli korkeammat, valitettavasti petyin nimenomaan huonoon palveluun.
Hyvää palvelukulttuuria on esimerkiksi keski-Euroopassa ”joka paikassa”. Asiakkaan tehtävänä on löytää itselleen pöytä ja tuoli, loput järjestyy henkilökunnan toimesta.
Suomalaiseen kesäklassikkoon kuuluu katsoa terassilta pöytä, todeta että novittu eihän tähän mitään palvelua tulekaan -> lähdet sisään jonottamaan linjastoon ja kun tulet paikalle se kahvi ja pulla mukana, ulkopöydät on jo täynnä. Tää on tapahtunut jo niin monta kertaa etten enää edes viitsi vaivautua.
Nimimerkki ”mies” veti pöytään kommunistimman kommentin, mitä kuvitella saattaa, anti-USA & työväen matalapalkkaisuus samassa lauseessa. Way to go!
MacDonald’sissa on ilmeisesti maailman toiseksi kommunistisin palvelukulttuuri. Jaxuhalit Timpsulle.
On se hyvä että minun ei tarvinnut mennä Löylyyn häpeämään suomalaista ravintolaa. Ei se pöydissä käynti maksa YHTÄÄN sen enempää kuin siellä tiskin takana lymyileminen…. Kaikkialla ravintoloissa on samat hinnat Suomessa niin MIKSI MIKSI pitää edes perustaa uusia ravintoloita. Toisaalta Royal Ravintolat pyörittää Löylynkin ravintolaa niin miksi se erottuisi mistään sen enempää. Royal on löytänyt sen hyvän rahastuskonseptin ja hallitsevat ainakin Helsingin ravintolakuviota.
Ootteko muuten huomannut että hotellirespat toimivat myös sieltä tiskin takaa lymyillen? Kävin toussa vähän aikaa sitten Glo hotellissa Kluuvikadulla ja siellä oli vielä se ’back office’ ovi auki enkä ole sotkuisempaa toimistoa nähnyt koskaan edes kotonani!!! Olisiko aika päästä respantiskistäkin eroon ja kokeilla vaikka palvelevaa respaa?!?!?
Tässä ehkä kyse enemmän siitä, että tarjoilija ja myyjä ovat täysin eri työnkuvat. Tiskin takana oleviä myyjiä on helpompi löytää ja palkata, kuin pöytiintarjoilun osaavia. Näin siis päättelen, saatan olla hyvin väärässä.
Olipa hyvä että kirjoituksesi sattui silmiinin facebook-linkkinä kaverini postaamana: olin nimittäin sopinut meneväni Löylyyn ensi viikolla. Nyt jätän väliin. En todellakaan halua maksaa itsepalvelusta tuollaista hintaa enkä pakastepullista varsinkaan. Äänestän lompakollani!
Hyvää palvelua saa Suomessa todella harvassa paikassa. Vertailukohtaa löytyy: olen asunut yli 10 vuotta Yhdysvalloissa, missä palvelu on se millä mitataan tarjoilijan palkka. EIkä se ole mitään mielistelyä vaan rivakkaa asiallista touhua, että asiakas saa joutuisaan ruokansa ja kaikki on hyvin. Tarjoilijan täytyy käydä tarkistamassa ainakin pari kertaa että kaikki sujuu. Näin ajattelen itse.
Helsingissä on yksi paikka missä olen saanut tuollaista palvelua: Copas y Tapas -ravintola Fabianinkadulla. Tapaksia, hyvää viiniä, juustoja. Ei halpa mutta ruoka ja palvelu on tuon hintatason arvoista. Testatkaa!
Kyllä niissä maissa, joissa raha tulee turismista, saa palvelua. Keski- tai Etelä- Euroopassa pöytiintarjoilu on normi. Itsensä tekee naurettavaksi, jos esim. Italiassa, Espanjassa, Kroatiassa kävelee tilaamaan, hakemaan ruoat tai maksamaan ravintolan tai kahvilan tiskille. Olisikohan se ero siinä, että jonottaessa luulee tekevänsä jotain kun taas pöydässä istuessa ja odottaessa ei ole kovin tehokas?
Yksi todella suuri edistysasel tälle pöytiin tarjoilemiselle on mielestäni ollut lähimaksaminen, miksi sitä ei hyödynnetä? Alle 25€ tilaukset korttia vilauttamalla tarjoilijalle joka kantaa sen kaljan ja siiderin siihen samalla. Ei varmasti toisi kuluja lisää.
Olen pienemmän mutta kiireisen paikan omistaja Kustavista.Löylyn konsepti on oikeasti ainoa oikea siinä mittakaavassa,jos siellä olisi pöytiin tarjoilu ei enää sekaan mahtuisi ja kaikki olisi paljon hitaampaa.Vertaile eteläeurooppalaiseen niin huomaat että kyllä henkilökunta teki tehtävänsä nopeasti ja hinnat hyvät.
Usein tulee mietittyä samaa. Itse reissaan Suomen ja muun Euroopan väliä kuukausittain, ja ajasta pienempi osa kuluu Suomessa. Stadin ehdoton vakiopysäkki joka reissulla on Stockalta kivenheiton päässä oleva Ølhus Kobenhavn: puoliksi valikoiman, puoliksi palvelun vuoksi. Hanasta et saa lapparia etkä tiskiltä päristintä. Suosittelen 🙂
Olistkohan eksynyt Ikeaan, kuulostaa ruotsalaiselta halpis tavaratalokulttuurilta? Sitapaitsi esiintyyko suomenkielessa sanaa tippauskulttuuri olisikohn juomarahakulttuuri lahempana.
Ikeassakaan ei ole päristntä 😀 Mutta jonottaa toki täytyy, mutta se ”palvelemattomuus” näkyykin sitten hinnassa 🙂 Ikean lihapullat maksaa todella paljon vähemmän kun nuo ja ovat jopa hyviä 😉
Hei Timo, olen pahoillani, että vierailusi Löylyssä ei ollut niin onnistunut ja positiivinen, kuin ravintoloitsijana toivoisimme. Palautteesi ja ensimmäisten kesän kokemuksen perusteella tulemme varmasti kehittämään toimintojamme, erityisesti ruokapuolella, ensi kesäksi. Löylyn avausta suunnitellessamme päädyimme tänä kesänä ”kahvilatyyliseen” toimintatapaan ja itsepalveluun. Suuri haaste upeassa Löylyssä on pieni keittiötila, joka ei pysty parhaillakaan konsteilla vastaamaan suureen kysyntään. Tämä on luonnollisesti ns. ”positiivinen haaste”, johon tulemme vastaamaan uusilla ratkaisuilla ensi kesänä. Lokakuun alusta siirrymme uuteen aikaan Löylyssä, kun säät viilenevät ja terassikausi on ohi. Alusta saakka olemme suunnitelleet syksystä kevääseen pöytiintarjoilun Löylyyn ja samalla myös ruokalista luonnollisesti uudistuu. Kirjoituksessasi on hyviä pointteja ja kiitoksena palautteesta sekä hyvityksenä harmituksesta tarjoan sinulle mielelläni saunaelämyksen Löylyssä. Jos lähetät minulle sähköpostia, niin hoidetaan asia sitä kautta. Ystävällisesti, Tiina Ropponen, Ravintolatoimenjohtaja/Löyly
Kiitos Tiina viestistäsi, vastasin meilitse sinulle.
Oma kokemukseni länsi-vantaalaisen terveyskeskuksen alakerrassa sijaitsevasta kaikille avoinna olevasta lounasravintolasta. Lounasruuhkassa asiakkaat jonottivat tarjottimineen käyttyjen astioiden jättöpaikkaan. Kuinka ollakaan keittiön ovi avautui ja ovesta saapui sillä hetkellä toimettomana ollut kassa-tarjoilija kokin kanssa ja he keräsivät tarjottimet jonon hänniltä ja kertoivat vievansä ne suoraan keittiöön jotta asiakkaiden ei tarvitsisi jonottaa likaisien astioiden kanssa. Jatkoin ateriointia. Hetken kuluttua kassalle saapui kyynärsauvaa käyttävä naishenkilö maksamaan keräämänsä ateriakokonaisuuden. Kassa-tarjoilija oli vaihtunut eri henkilöksi. Asiakas maksoi ja kassa-tarjoilija kutsui ruokasalista pöytiä siistivän apulaisensa ja kehoitti auttamaan asiakkaan ruoka-annoksen sinne missä asiakas haluaa istua.. Apulainen seurasi tarjottimen kanssa asiakasta kunnes sopiva paikka löytyi ja asetti tarjottimen asiakkaan haluamaan kohtaan, veti tuolin esiin ja kehoitti kohteliaasti asiakasta istumaan sekä toivotti hyvää ruokahalua. Olin hämmästynyt. Sitten yhtäkkiä tajusin: koko henkilökunta on mamuja !!!!!
Sapusca? Ihan mahtavaa ruokaa ja huippu mukava henkilökunta.
Aivan samanlaiset kokemukset! Mutta kunnon (ulko)suomalaisena en tietysti olisi koskaan ottanut tunteitani esille. Ihmettelin juurikin niitä päristinkiekkoja ja miten niiden päälle oli vielä merkkailtu käsin tussilla jotain että ne näytti mahdollisimman halpaketjumaisilta. Vieressäni ollut turisti kysyi neuvoja kun oli aivan pihalla miten homman oli tarkoitus mennä. Ja ”kyl se varmaan on” gluteeniton leipä ei varmaan ollukkaan gluteenitonta. Muutoin ruoka oli kyllä hyvää ja maisema ylettömän hieno.. Aivan mahtavaa, että Helsinkiin tehdään tällasia uusia ja ainutlaatuisia paikkoja mutta jos panostais 5% enemmän asiakaspalveluun niin tulisin tosi monta kertaa enemmän uudestaan ja maksaisin mielellään siitä.
Kun verokiila on kolmosen luokkaa ja työmarkkinat muutenkin työehtosopimusten jäykistämät, niin ei kannata ihmetellä, miksei palveluntuotannosta löydy niitä tarvittavia/ylimääräisiä käsiä/jalkoja vaan saat korvata ne omillasi.
Kun verokiila on kolmosen luokkaa ja työmarkkinat muutenkin työehtosopimusten jäykistämät, niin ei kannata ihmetellä, miksei palveluntuotannosta löydy niitä tarvittavia/ylimääräisiä käsiä/jalkoja vaan saat korvata ne omillasi.
Aivan. Kun saisi tuoda ulkomailta halpatyövoimaa, esim. orjia niin kaikki olisi toisin. Voisi pitää hinnat alhaisina ja palvelun ripeänä.
Lisäisin vielä, että olen sinänsä samaa mieltä. Harmittaa, kun muuten niin rakkaassa kotimaassa hyvä palvelu ei ole perusoletus.
Mies, sun kommentti kopas tässä vanhaa tarjoilijaa, asuin yli 30 v. USAssa ja olin tarjoilijan ja baariemon hommissa n.27 v… ei se tarjoilijan homma mitään herkkua ollu ja Amerikkalaisia ’pitää’ mielistellä.. Siellä on sellanen tyyli ja se on opittava ja itellä meni n. 2 v. ennenku tosiaan tajus mistä on kyse… Mutta tykkäsin työstä ja olin hiton hyvä siinä….Täällä Suomessa kun jotenki ihannoidaan sitä Ameriikan menoa, mutta voin sanoa omasta kokemuksesta, että kovaa ja pitkiä työtunteja se vaatii, jos meinaa pärjätä… Voisin kirjottaa enempiki ko. asiasta, mutta jätän sen nyt tähän…
Ja mitä tulee tuohon ko. paikkaan, Löylyyn, en ole käynyt siellä ja tuskin menen… mutta, nykyään näyttää olevan ihmisillä niin kiire ettei niillä ole muka aikaa istua ja tehdä tilaus ja vielä sitte odottaa sen valmistumista ja pöytään tuomista…se on kyllä sääli sinänsä, että tollasssa paikassa ei ole pöytiin tarjoilua.. Sehän olis hienoo ja tois ehkä enempi ’fine dining’ ihmisiä sinne tutustumaan ko. paikkaan ja sen palveluihin…Suomihan on tunnettu maailmalla saunasta ja olen hyvin usein selittäny mitä se on…pikaruokaloita on ihan joka kulmalla ja luulis, että tommonen mesta tai sen omistajat olisivat koko vuotisen pöytiin tarjoilun hommanneet…sääli.. ettei niin ole.
Ja vielä, suomalaisilla on paljon opittavaa pöytiin tarjoilusta, hyvin paljon!
Tämä on vaan oma mielipiteeni ja ei mulla ole mitään pätemisen tarvetta, just saying!
Voi ei! Sinne ei sitten kannata mennä kun tulen Suomeen visiitille,katsella voin rakennusta ulkoa tietenkin. Käyn mieluummin vanhoissa tutuissa rafloissa, missä tiedän että saa hyvää ruokaa ja palvelua. Asun Espanjassa ja täällä on palvelua, jota arvostan ja tekee olon mukavaksi ja tuntee olevansa tervetullut. Hyvä kirjoitus muuten!
Eilen 3 elokuuta oli sellainen tilanne, että ne ”pärisyttimet” olivat päässeet loppumaan koska asiakkaita oli liian paljon. Asiakkaita neuvottiin tulemaan tiskin päähän hakemaan ruokaa noin 35 minuutin kuluttua. Me saimme tilaamamme hampurilaisen, juustolautasen ja ranskalaiset 42 minuutin kuluttua tilaushetkestä. Ruoka sinällään oli aivan mukiinmenevää. Mutta palvelukokemus kokonaisuudessaan oli ala-arvoinen.
Paikka on siis suosittu.
Nyt he selvästi improvisoivat päristimien puuttuessa, eli joustivat prosessissa, jotta silti saivat asiakkaille ruokaa, vaikkakin melko pitkällä toimitusajalla. Nämä ovat juuri sellaisia toimenpiteitä, joista me suomalaiset ’kadehdimme’ eteläeuroopan joustavassa palvelukulttuurissa.
Toinen vaihtoehto Löylyssä olisi ollut ilmoittaa, että nyt asiakkaita on niin paljon, että ruokatilauksia ei voida toistaiseksi vastaanottaa. Olisiko tämä jälkimmäinen tehnyt sinut tyytyväisemmäksi palveluun?
Itse blogi-kirjoitus oli toki monelta osin ihan aiheellinen ja hyvä herätys. Hyvä vastaus myös Löylyn henkilökunnalta.
Olen just samaa mieltä että Suomessa on edelleen kommunistinen palvelukulttuuri. Ja ravintolaruoat melkein samaa luokkaa kuin ABC :n huoltoasemilla. Hävettää joskus. Ei turhaan turistit moiti suomalaista ruokaa.. Ja tarjoilua.. Ranskalaisia.. Pussimuusia.. J.n.e. Jos haluat annoksesi hieman muunneltuna ..ei onnistu. Ja jos tarjoilija on olemassa…. Palvelu on siitäkin huolimatta hieman töykeää. Jos menet ravintolaan vähän isommalla porukalla, ei ole tilaa kun ei ole niin isoa pöytää.. Vaikka muuten olisi tilaa.. .
Tuo Woolshed se vasta kurja kokemus olikin… Sama jäi mieleen, aterimista ei sanottu mitään kun olin tilaamassa juomaa tiskiltä tai ruokaa pöydässä, ja kaiken lisäksi yhden pulled lamb oli pulled porkia, jolla oli yritetty korjata hiljaa sanomatta mitään se fakta että pulled lamb oli loppu – korvausannos, joka tuli kun kaikki muut oltiin jo syöty, oli tehty hätiköiden. En mene enää koskaan takaisin, hirveä hype eikä vastannut mitenkään odotuksia.
Valitettavasti asiakaspalvelupuolella on helppo venyttää pennejä, kun suomalaisella asiakkaalla on surullisen kuuluisasti vaatimaton. Ei haluta tehdä ”juttua” itsestämme, vaikkei siitä olisikaan kyse todellisuudessa. Japanissa asuneena ja japanilaisten kanssa työtä tekevänä, huomioivaan palveluun tottuneina en voisi nähdä heidän nauttivan Löylyn tarjoamasta kokemuksesta. Olen itsekin tottunut siihen, hyvässä ja huonossa, että jos minua ei näkyvästi arvosteta asiakkaana palvelun laadun kautta, kiinnostukseni sijoittaa aikaani ja rahaani palveluun loppuu hyvin pian. Ei Löyly minun pennosiani tietenkään kaipaa. Uskon kumminkin, että elämme asiakkaan aikakautta, jolla tullaan vaatimaan suurempaa panostusta ihmisen, asiakkaan kohtaamiseen. Löyly ei ole ainoa, jolle tämän viestin voisi kohdentaa, mutta potkin vain nyt jo maassa makaavaa (mikä on todellakin mielikuvani Löylystä tällä hetkellä).
Ravintola alalla ” vanha tekijä”
Voin sanoa että henkilöstö määrät on kautta linjan minimit ! Mutta että kommunisti meininki .. En allekirjoita 😂
Tämä vaan on taas nouseva trendi piippareineen, ikävä kyllä. Tippi kulttuuri on Suomessa huono ja tarjoilijoiden palkat alhaalla .. Työ on kuitenkin oikeasti raskas ja fyysisesti kuluttava, mutta antoisa.
Turha tässä henkilökuntaa on syyllistää. Konsepti on juuri se minkä firma on suunitellut ja siihen tehtävään työntekijät palkannut.
Kummallista, että esim. Köpiksen Tivolin Kroftissa on reilu tuhat asiakaspaikkaa ja kaikki tarjoillaan pöytiin ihan näpsäkästi. Tanskassa lienee kuitenkin pohjoismainen palkkataso.
Word! Tää on maa jossa hedelmät ja vihanneksetkin pitää punnita kauppiaan puolesta. Ja ans olla kun et ole muistanut punnita niin kassan huokailut ja mulkoilut. Parhaassa tapauksessa se pistää sut juoksemaan puntarille. Onneksi tuli LIDL.
Kyllä suomen palvelukulttuuri on kehnoa vertaa sitä sitten melkein mihin tahansa maahan.
Poikkeuksiakin on ja olen kyllä hyvääkin palvelua pöytiin saakka saanut, mutta ikävän harvassa silti.
Kävin myös siellä ”Löylyssä” Suomen vierailullani ja olihan se ihan jännä ja sillä päristimellä ooteltiin sandwicheja, noustiin ylös katolle ja ihailtiin maisemia. Olihan se ihan jännää… Mutta sitten kun käveltiin takaisin kaupungilla päin ja alkoi se uimaranta ja näkyi ne rantakalliot niin se oli vielä hienompaa… Se yksinkertaisuus ja se maisema merelle… Se oli niin suomalaisen rauhallinen näky, ettei siinä mitään jälkilöylyjä enää tarvittu.
Paikka on ihana, mutta mainitsematta jäivät palvelun haasteiden lisäksi vielä nk. Auschwitz-vessat. Vessojen muotoilu muistuttaa läheisesti erästä Auschwitzina tunnetun keskitysleirin kidutuskammiota. Pikanttina lisänä vessojen puuovet ovat erittäin tiiviit ja lukot heikkoa tekoa. Niinpä vessoihin jää säännöllisesti (oman kokemukseni mukaan n. viiden minuutin välein) joku jumiin. Koska tällaiseen kidutuskammiota muistuttavaan vessaan jumiin jääminen voi olla aika pelottava kokemus, kyseinen loukkuun jäänyt henkilö yleensä sitten kirkuu paniikissa, että ”apua, apua, ovi ei aukea. Kuuleeko kukaan? Apua, päästäkää mut pois!!!!!”. Kun tilanteesta menee ilmoittamaan henkilökunnalle, tyypillinen vastaus on ”ei mua kiinnosta, ei kuulu mun vastuualueeseen”. Maksavien asiakkaidenko tehtävä se on siellä vessassa päivystää päästämässä niitä paniikkiin joutuneita ihmisiä pois vessasta? Vai jätetäänkö ne sinne vain koko illaksi / yöksi kirkumaan?
Kiitos että kerroit. Tuo tilanne vessassa olisi aivan kamala suljetunpaikan kammoselle jos ei ovea saisikaan auki kun sinne on uskaltautunut 🙂 Kyllä henkilökunnan vastuulla tosiaankin kuuluu turvallisuus…tai näin sitä luulisi 🙁
Narikka ois myös kiva! Ainakin, jos sekä saunoo että hengaa terassilla, niin saunakamat olisi kiva voida jättää narikkaan.
Samaa ongelmaa olen huomannut monissa ravintoloissa, mukaan lukien oman ravintolani. Halusimme ottaa baariin pöytiintarjoilun ja mietittiin miten voisimme tehdä sen kannattavasti ja tehokkaasti. Nyt meillä käytössä NiteCheck -apsi ja homma toimii hienosti.
Jollain se arkkitehtonisesti hieno rakennus pitää maksaa. Kai siinä tullaan peruskysymyksen äärelle, haluaako hyvää ruokaa ja palvelua kymysessä paikassa, vai päinvastoin? Tai sitten maksaa w*tusti.
Hetkinen… Miten pyrkimys voiton maksimointiin on kommunismia? Vois arvon kynäilijä ottaa elitistisen päänsä pois perseestä ja yrittää edes hiukan… Jos haluaa luksusta, siitä pitää maksaa. Kun safkan hinta kuitenkin on painettu kolmen tuopin hintaiseksi ni aivan turha odottaa perseennuolentaa.
Enemmän jurppii se, kun tiskiltä et saa ostaa ja pitää odottaa sitä tarjoilijaa, joka huomaa seurueesi tunnin istumisen jälkeen. Jos se tilaus josku saapuu, niin laskua saa juomisen ja syömisen jälkeen odottaa toisen tunnin.
Sinun pitäisi mennä yhdessä kirjoittajan kanssa syömään, saisitte keskenään tapella mikä on hyvä tapa tarjoilla. Enkä tosiaan usko että henkilökuntaa on syyttäminen, ketjulla ovat töissä ja sieltä tippuu nopeasti jos ei tuntitehot ole tarpeeksi koholla. Suomalaiset ei asiakkainakaan ole kovin hääviä, kerran on tullu asiakkaalle pyörällä kioskista haettua sikareita kioskilta kun aterian jälkeen hänen teki mieli eikä oikeaa merkkiä ollut, tippiä ei tullut tietenkään, vain känninen röyhtäys. mutta niinhän se täällä on mitään ei saa maksaa, mikään ei saa kestää.
Juuri tämä risoo kans itseäni suuresti. Koskaan ei ole prosessi yhtä sulava tarjoilijan kanssa kuin ilman sitä. Ennemmin hoidan itse asian ja säästän aikaa (ja rahaa).
jep!
mielestäni on kamalaa, kun kaiken maailman ruokaloita kutsutaan ravintoloiksi, tiskiltä tilataan ja haetaan annokset tiskiltä ja sitten vielä palautetaan astiat niihiin ällöttäviin tarjotinkeräimiin. se ei ole silloin ravintola eikä mitään hyvää palvelua vaikka yleensä kalliin hinnan siitä ilosta joutuukin maksamaan. olenkin ottanut tavakseni jättää lautaset sun muut tilpehöörit niille sijoilleen pöytään enkä ole suostunut tekemään minulle kuulumattomia töitä, joista minulle ei makseta, enkä minä asiakkaana odota joutuvani tekemään. ehkäpä se pieni kannanotto jossain vaiheessa ajaisi nämä ruokintapaikat oikean palvelun äärelle. ilolla silloin maksaisin muutaman euron lisää tuotteista, jos kustannukset todella ovat niin julmetun korkeat.
Hyvää palvelua saa myös kaukoaasialaisten pitämistä etnisistä ruokakaupoista. Ostin kerran sellaisesta muiden ostosten ohella limua, niin tiskin takana ollut kaakkoisaasialainen nainen kysyi että juotko saman tien, johon minä että kyllä, jolloin hän kaivoi kaapista esiin paketin täynnä pillejä ja tarjosi siitä otettavaksi. Lähi-itäläisten ja intianniemimaalaisten pitämissä kaupoissa palvelun taso vaihtelee, joissain saa hyvää ja joissain normisuomalaista. Ex-neuvostoliittolaisten pitämien kauppojen palvelu taas on suomalaistakin huonompi.
Minäkin muista ajan, jolloin ravintolassa ei saanut siirtää drinkkiä pöydästä toiseen vaan siihen piti pyytää tarjoiliaa siirtämään.
Ravintoloissa oli hovimestari, viinikassa ja baarimestari ja 1 tarjoilija 2 tai 3 pöytää kohden. Silloin ravintolassa syötiin aina ja juotiin mitä annettiin.
Ajat on muuttuneet.
Suurin murros oli, kun ravintolatyöntekijät menivät lakkoon, silloin ravintoloitsijat hiffasivat, että paukut saa ulos ilman tarjoilijoitakin. Vaikka laki ei sitä silloin sallinut, niin ihmiset hakivat drinksunsa tiskiltä.
Olen 160 paikkasen maaseutukapakin entinen omistaja ja sekin asiakasmäärä riitti lauantaisin pitämään 2 tai 3 extraa. Meillä tarjoiltiin ruoka ja juomat aina pöytiin, kysyttiin viinit ja mahdolliset jälkkärit… Laitetaanko vielä toinen lasillinen viiniä, kun herralla ei ole kuin puoli lasillista enää jäljellä…= lisämyyntiä.
Jokainen tarjoilija kyllä tienas oman palkkansa, ja juomien hintataso oli jo silloin puolet Helsingistä.
Tänä päivänä ravintolatyöntekijät ovat kaupan kassoja….Piip,piip, tuleeko kortilla vai käteisellä. Onko bonuskorttia?
Kyseisessä ravintolassa en ole asioinut ja tuskin tulen käymään. Itsellä ravintola-alan kokemusta reilu 15 vuotta. Olen kanssasi samaa mieltä, että miksi tarjoilemme itsellemme? Pidän itseäni asiakaspalvelijana ja monet työkaverini varmaan pitävät minua vanhoillisena, kun en ymmärrä tätä ruokien tilaamista tiskiltä. Tuntuu pahalle jos asiakas lähtee ravintolasta enkä ole kerinnyt viemään lautasia pois pöydästä ennen laskua. Kerään terassilla istuvilta juomatilaukset kerralla ja nautin työstäni. Ylpeänä kerron juomista ja ruuista mitä ravintolasta saa. Noudatan vanhoja etikettejä, sillä niihin minulla on koulutus. Nykyään vaan tuntuu, että ravintolatarjoilijan koulutusta ei enää arvosteta, kaikkien pitää olla baarimestareita. Jokainenhan voi olla ravintolassa töissä, ei tarvitse kuin lyödä rahat kassaan ja antaa numeropäristin asiakkaalle. Sitten onkin aikaa kaivaa älypuhelin ja näytellä sitä kunnes seuraava ”maksaja” saapuu. Uskon että kysymys on kustannussyistä. Jos ”rahastaja” veisi ruuat myös pöytään häneltä menisi hukkaan rahakkaita minuutteja ja jos ruokia ei olisi valmiiksi tehty lämpökaappiin kestäisi valmistuksessa liian kauan. Itse työskentelen ravintolassa jossa jokainen annos valmistetaan rakkaudella ja tarjoilijalla on aina aikaa kuunnella tilaukset ja toiveet. Palvelu, mitä se enää on Suomessa?
Ei oo varmasti raflalle halvin paikka tiloja vuokrata tuo Löyly, niin jostain on tingittävä. Kieltämättä hakuhälyttimissä on pikaruokalan fiilis.
Mutta itseä ärsytti, tämä tekstin tyyli ravintolatyöntekijöitä kohtaan, koska tuntuu, että se on heidän syynsä että käytössä on kyseinen konsepti. Ei varmasti ole. Se konsepti tulee ylemmältä taholta eikä rivityöntekijältä. Tulee myös se fiilis, et kirjoittaja ei tiedä mitä kaikkea ravintolatyöntekijän työnkuvaan kuuluu sen tiskin takana lymyilyn lisäksi. Pöydät siivotaan ja ne pitää pyyhkiä, yleisilme pitää muutenkin pitää siistinä, kuormat purkaa, vaihtaa tankkeja, tiskin pitää juosta, vessoista siivota ihmisten paskoja (koska välillä ei pystyyn osuta, vaan se on seinillä) etc. Miljoonia pikkuasioita, et ei siin tiskin takana voi yleensäkin pönöttää, koska rafloissa on aina puuhaa.
Sit jos miettii tilausten ottoa pöydistä vs. tiskiltä tilaamiseen, niin enemmänkin se tiskin takana oleva ehtii ottaa tilauksia, kuin se pöydistä tilaukset ottava. Mietti et tarjoilija käy kysymässä ensin kerran pari, et onko valmiita tilaamaan, sit lopulta on ja sit kuitenkin ehkä vielä vähän jahkataan. Et kyl menee työaikaa enemmän tälläiseen palveluun, kuin tiskillä olemiseen, jolloin työntekijöitä tarvitaan roimasti enemmän, jolloin työntekijä kustannukset nousevat, mikä on työnantajalle enemmän kuin työntekijän tuntipalkka. Et kyl Löylyssä varmasti näkyisi suoraan hinnoissa, se et katteet saisi tuottaviksi , jos työntekijäkustannukset nousevat. Tämä sit varmasti taas karsisi mahdollista asiakaskuntaa tällä hetkellä roimastikkin, jos se lappari ja poropulla ois 23e sijasta jo 30e tai enemmän. Koska nyt on taantuma ja kyllä se näkyy ravintolapuolella siinä mihin ne ihmiset rahansa laittaa. Syöminen ja juominen on kotona aina halvempaa. Joten tälläiseen konseptiin on Löylyssä ehkä päädytty siksikin, että hinnat saisi pidettyä siedettävinä.
Mitä ruuan nopeuteen tulee Löylyn ruokalistaa pahemmin tuntematta, mut jos on ns. vähän fänsimpää burgermeininkiä yms. niin hyvillä esivalmisteluilla ei ole ihme, jos tulee nopeesti. Ei se kokki siinä sillä hetkellä ala niitä poropulia pöyritteleen tai hampparin sämpylää raasta taikinasta paistaa. Ja jos pihvi on ollut ylikypsä, niin kokille on tapahtunut moka, mikä on inhimillistä. Syy ei ole konseptin tai sen ravintolatyöntekijän, joka on ottanut tilauksen vastaan. Asiasta olisi kannattanut sanoa asiallisesti (elkää ihmiset rääkykö ilkeästi niille työntekijöille, nekin on ihan oikeita ihmisiä, joilla on tunteet). Jos uutta ruokaa ei olisi halunnut, niin mahollisesti olisi voinut saada jotain muuta extraa esim. drinkkilipun etc.
Sit on aivan turha verrata ravintolan ja baarin pöytiin tarjoilua toisiinsa. Ns. viinaakittaamalla tehdään nopeesti rahaa ja pienellä vaivalla, verrattuna ravintolaan, jossa tämä tilauksen hakija on välikäsi, joka yleensä vie tiedon keittiöön, jossa on lisää henkilökuntaa kokkaamassa. Eli baarissa pienemmällä henkilökunnalla paremmat katteet, kuin raflassa.
Et kyllä se on raha mikä vaikuttaa tässä eikä se, et pelvelukulttuuri olisi kommunistista. Pitää olla valmis maksamaan enemmän, jos haluaa henkilökohtaisempaa palvelua.
Etelän lomamaissa on syytä ottaa huomioon, sit se paikallinen elintaso ja rahan arvo. Suomalaiselle edullinen turistikuppila pöytiin tarjoilulla, voi olla paikalliselle riistohintasta. Näin ei tietenkään ole aina ja palvelukulttuureista löytyy aina eroja, mutta niin löytyy myös asiakaskulttuurissa, eikä suomalaiset ole helpompia tapauksia aina.
Pahoitteluni, jos palvelualan ihmiset ovat kokeneet, että tässä blogauksessa heitä syyllistetään epäreilusti. On aivan loistavaa, jos henkilökunnan mielipiteet otetaan huomioon yritysten palvelukonseptien kehityksessä, mutta mitenkään lähtökohtaisestihan näin ei ole. Lisäksi aivan yhtä hyvin palvelukulttuurin pohtimista voi lähestyä siltäkin kantilta, kuten moni kommenttiosiossa on tehnytkin, että miksi monet suomalaiset eivät halua maksaa palvelusta, vaan kokevat sen turhuutena, vaivaannuttavana, tai ylimääräisenä rahastuksena?
Pakko kommentoida… et blogissasi kuvaa ”kommunistista palvelukulttuuria” vaan Burger Kingin lanseeraamaa… ”äärikapitalistista palvelua”… voittojen maksimointi ja surkea palvelu tuntuvat menevän paremmin yksiin. Vaihdatko otsikon?
Ongelma ei ole asiakaspalvelussa, vaan asiakkaissa. Tässä ketjussa kommentoivat ovat Suomessa niin olemattoman pieni vähemmistö, ettei meidän varassamme voi ravintolaa tai muutakaan liiketoimintaa pyörittää. Normaali suomalainen ei halua eikä vaadi palvelua, eikä varsinaan halua maksaa siitä. Suomalainen jonottaa ja palvelee mielellään itseään, kunhan vain saa ne kelvottomat lihapullansa muutaman sentin halvemmalla.
USAan muuttamisen jälkeen tippauskulttuuri järkytti – miksi minun tulisi maksaa erikseen palvelusta? Aina? Silloinkin kun palvelu on huonoa?
Nyt muutaman vuoden täällä asuttuani Suomen palvelukulttuuri järkyttää: Palvelu on ruokottoman huonoa useimmissa paikoissa. Niissä paikossa jossa palvelu on erinomaista (lähinnä fine dining tyyppisiä ravintoloita) tippaaminen on aika vaikeaa luottokortilla maksaessa kun siihen ei anneta edes mahdollisuutta.
Kumpikaan kulttuuri ei ole erityisen toimiva, mutta ehdottaisin kaikille tämän sivun lukijoille seuraavaa:
Aina kun tarjoilija kertoo ”voit itse noutaa haarukat tuolta” tai muuten jättää palvelematta, pyydä palvelua. Jos pyytämälläkään ei palvelua löydy, kieltäydy maksamasta.
Poikkeuksena toki ruokalat joissa itsepalvelu on osa konseptia ja se myös näkyy hinnassa.
Itse olen tehnyt ravintola-alan hommia niin Suomessa kuin ulkomailla ja täällä ihan oikeasti ei ole palveluasennetta kuin harvoissa paikoissa. (Monesti näissä paikoissa omistaja on myös itse tiskin takana). Itse näen, että kyse on siitä ettei siihen ole totuttu. Hyvin toteutettuna pöytiin tarjoilu antaa tarjoilijalle kontrollin sen suhteen miten paljon asiakkkaita saadaan mahdutettua: lähtökohtaisesti ravintolan tai kahvilan tehtävä on saada myytyä mahdollisimman paljon pöytiä ja aktiivinen tarjoilija pystyy pitämään kierron sujuvana. Lisäksi pöytiin tarjoiltaessa taitava tarjoilija pystyy rytmittämään esim ruokatilaukset niin ettei keittiö räjähdä kaikkien tilausten tullessa samaan aikaan. Luonnollisesti pöytiin tarjoilu lisää unohduksien riskiä, että ruuhka-aikana pyydetty bisse unohdetaan tuoda ensimmäisellä kysymällä tai laskun saanti kestää tms. mutta tällaiset tilanteet voidaan saada siloteltua oikealla palveluasenteella tai vaikka talon tarjoamilla kahveilla. Itse ainakin odottaisin mielummin laskua pöydässä kuin kiikuttaisin rahani tiskin takana kännykkäänsä räpläävälle nihkeilijälle. Toki pöytiin tarjoilu vaatii tarjoilijalta muutakin kuin kassan takana seisomista, koko ajan pitää olla liikkeessä ja muistaa useampia asioita kerralla. Mutta kun aina puhutaan vain siitä, että pöytiin tarjoilu lisää kuluja unohdetaan se seikka kuinka paljon tehokas tarjoilija pystyy lisäämään myyntiä. Tarjoilijan työ ei ole vain ruokien kanniskelua pöytään vaan asiansa osaavana hän myy ehkä lasillisen viiniä tai jälkiruoan verran enemmän pöytiin tarjoillessaan kuin mitä asiakas ehkä itse jaksaisi lähteä jonottamaan. Tämä toki jälleen vaatii pelisilmää ja kiinnostusta tarjoilijan työhön. Itselleni parasta antia tässä työssä on nimenomaan se asiakkaitten kohtaaminen. Toivonkin hartaasti että myös tänne rantautuisi edes jonkinasteinen pöytiintarjoilukulttuuri myös fiinimpien ravintoloiden ulkopuolelle,
Minä pidän itsepalvelusta, riippuen toki hieman siitä miten jouhevaa itse tiskiltä tilaaminen on. Tarjoilijoiden kanssa toiminta on jatkuvaa odottamista, etenkin paikoissa jossa juominen on pääosissa. Pieni perseen nostelu penkistä auttaa myös hyvin huomaamaan jos on alkanut maistumaan vähän liikaa.
Suosittelen perinteistä Gran Canariaa, lento kuutisen tuntia, käy tsekkaan esimerkiksi Mulligans, Grill El Asador, Bar Doña Carmen ja lukuisat muut paikalliset mestat, joissa toimii palvelu. Palvelu isolla Peellä.
Jos on huono palvelu niin se johtuu siitä että heitä ei voi potkia pois. Sillä hinnalla söimme hummerin häntää Bar Harberissa mutta saivat hyvin riksaa. Myös.
Kapitalismin aiheuttama voittojentavoittelu paskan palveluiden ja ylihintaisten tuotteiden kautta ei ole kommunismia.
Se on markkinataloutta. Voittojen maksimointia.
Suosittelen herraa opettelemaan vähän näitä sivistyssanoja uudestaan.
Erinomainen kirjoitus. Kuvaa omaa Löyly-kokemusta varsin tarkasti.
Olipa hyvä kirjoitus, tämä vahvistaa osaltani sen etten tuolla tule vierailemaan. Tämän lisäksi vielä se puukohu ja Pääkkösen itkut aukioloajoista jne.
Et ole kommunistista palvelua nähnytkään. Ihan tyypillistä suomalaista palveluahan tuo on. Olen pari kertaa käynyt ja en itse kiinnittänyt huomiota mihinkään. On vähän taas latte-Suomen ongelmia tällaiset.
Asun ulkomailla ja aina kun tulen Suomeen, hämmästelen samaa: sitä että on kovat hinnat mutta silti minun pitää tehdä tarjoilijan työt. Mitä se ”tarjoilija” tekee, on joskus epäselvää. Aika usein näyttää vain seisoskelevan tiskin takana. Totta että Löylystä puuttui vain adtianpalautuslokerikko. Hieno paikka, mutta minustakin sinne olisi sopinut pöytiintarjoilu. Aika moneen paikkaan se sopisi. Joka kesä minulle käy ensin niin, että menen pöytääb istumaam ja tajuan kohta, ettei.ketään kiinnosta, että istun siinä. Ei kun tiskille jonottamasm ja nopeadti päättämään ettei jono takanasi kasva… ja sopii toivoa ettei paikkaasi ole sillä välin viety… 🙂 Ja ei, en asu USA:ssa. Palvelua saa hyvin monissa muissakin maissa.
Eikös tuo just ole sitä kapitalismia (tehokkuutta ja kilpailukykyä) eikä kommunismia. Ja kunnon kapitalistina menet McDonaldsiin ja vaadit pöytiin tarjoilua..
Tämä on totta! Pöytiin voi tarjoilla vaikka 1000 hengen ravintolassa jos henkilökuntaa on riittävästi. Yksi ammattitaitoinen tarjoilija kykenee palvelemaan hyvin n. 40-50 juoma-ruoka asiakasta paikassa jossa ei mitään gourmeeta tarjoilla eikä vuosikerta viinejä myydä. Vanhaan hyvään aikaan ei ole paluuta, mutta silloin se toimi näin: kaikki tarjoilijat olivat prossapalkalla ja tiskarit tiskasi, kokit laittoi ruokaa ja oikeat baarimestarit olivat tiskin takana – ero juomanlaskijoihin on iso. Kaikilla oli kova kilpailu myynnistä ja niinpä tarjoilijat olivat asiakkaita varten koko ajan liikkeellä ja näkösällä ja asiakas sai myös tehtyä tilauksia ja tarjoilijat saivat palvelusta tippiä. Joissain kaikki oli omalla prossalla ja joissain se jaettiin mutta kaikki kantoi kortensa kekoon. Oltiin siis asiakkaita varten. Ihmiset eivät kokeneet tarjoilijoita ”häiriköinä heidän pöydän ympärillä”, vaan he maksoivat siitä että saivat istua ja nauttia illasta, ruuasta ja juomasta. Mutta niin kuin aina iski kateus ja ammattiyhdistyliike jostain saikin päähänsä että tämä prosentti palkka ei ole hyvä juttu ja niinpä sitten 80-luvun lopussa keittiöistä lähti puolet väkeä pois, tarjoilijat alkoivat tiskaamaan, laittamaan ruokaa, siivoamaan ja heitä vähennettiin koko ajan ja niinpä ammattilaisia ei enää ollut eikä tullut. Myyntiä ei tietenkään voinut tulla yhtä paljon kun ei ollut enää myyjiäkään vaan he mm. tiskasivat. Baarijakkarat otettiin tiskiltä pois ja laitettiin ihmiset seisomaan jonoon tiskille ja siihen yksi juomanlaskija, tiskikone selän taakse ja jokapaikan höyläksi. Pian ihmiset unohtivat mitä sana asiakaspalvelu tarkoittaa ja suostuivat siihen että tekevät kaiken työn itse. Tämä ei perustu luuloon vaan olen saanut itse kokea nämä molemmat ajat. 80-luvulla tarjoilijana hankin kuukaudessa parhaimmillaan 15 000 mk kun vuokra oli 420 mk. Yhdessä Rantasipi ravintolassa oli prossapalkalla 42 tarjoilijaa jotka kaikki hankki hyvin ja talokin sai rahaa, muutoksen jälkeen jätettiin 10 vakituista ja palkattiin 8 extraa, ketään ei kiinnostanut enää edes myydä mitään, eikä se 800 hengen ravintolassa tuolla porukalla onnistunutkaan. Sai saman rahan jos asiakas joi vaan yhden drinkin tai söi kolmen ruokalajin menun kaikkine juomineen. Silloin ei vielä laskettu tehopisteitä, vaan ketjut toi ne myöhemmin kuvioon eli tietty määrä myyntiä/tunti pitää tulla todella vähällä porukalla ja niinpä vakituisia ei enää kohta ollutkaan. Olin myös kymmenen vuotta laivalla ja yökerhossa oli 750 istumapaikkaa ja kaikille asiakkaille tarjoiltiin pöytiin, tiskarit tiskasi ja baarimesut teki drinkit, pöydät oli siistinä ja asiakkaat nauttivat illasta ja ohjelmista rauhassa pöydissään. Ei ollut vain blokkareita. Alan ammattitaidon arvostus on rapistunut ja vuorkavälitysfirman kautta pääsee ”tarjoilijaksi” jos kykenee kantamaan pari lautasta, baaritiskin taakse pääsee kun tietää pari muotidrinksua nimeltä. Jonotin viime talvena Rukalla puoli tuntia vesipulloa baaritiskillä ja maksoin siitä ihan törkeän hinnan ja mietin oikeasti että miten ihmiset on alistuneet tämmöiseen. Onneksi on vielä olemassa myös oikeita ruokaravintoloita, mutta oikeus saada hyvää palvelua ja ruokaa, pitäisi kuulua kaikille, niihin vain ei ole varaa kaikkien mennä. Hyvä kirjoitus. Ainoa paikka missä hinta/laatu on suhteessa niin että voi viedä tiskit itse pois on Ikean kahvila.
Olen käynyt Löylyssä pari kertaa ja olen nauttinut paikasta ja sen toiminnasta. Niin, on tuota palloa tullut kierrettyä ja ravintoloita nähtyä, joten tiedän, että espresson saa pöytään aikamonessa ravintolassa ja kahvilassa. Ruoka oli hyvää, en odottanut mitään valkoiset pöytäliina meininkiä ja annoskokoa. Ruoka on tuollaisenaan sopivaa suomalaiseen terassikulttuuriin aurinkoisena ja myös välillä sateisena päivänä. Aikaisempi kommentti siitä, että pöytiintarjoilu noilla asiakaspaikka määrillä on naulan kantaan. HS kirjottaisi siitä ja aamu TV.
Ei nautita, eikä iloita. Kyllä tämä yritys saadaan nuijittua pois sieltä rannalta ja voidaan taas katsoa hiljaista hiekkapihaa ja ihmetellä miksi Ruotsissa kaikki on paremmin.
Entisenä ravintolan pitäjänä ja taas seuraavana vuonna ravintolaa pitävänä, voin todeta: ravintolan työvoimakustannukset ovat suurin menoerä liikevaihdosta. Viranomaiskulut sen kun kasvavat koko ajan ja paineet hinnoitteluun ovat kovat. Ihmiset kyllä haluavat hienoa palvelua, mutta todellisuudessa ei siitä haluta kuitenkaan maksaa tai ainakin hyvin harva. Meilläkin oli tapana palvella asiakkaamme hyvin, meillä ei mm astianpalautusvaunuja ( vaikka tienvarsipaikka) , teimme erittäin laadukasta ruokaa tuoreista raaka-aineista ja tästä saimmekin kiitosta. Euroopan maita kierrellessä kyllä huomasin , että kyllä sieltäkin tylyä palvelua saa ja todella hyvääkin. Tippikulttuuri, pitäisi varmaan saadaan tänne suomeenkin, vaikka itse sitä en todellakaan kannata.
Mistähän tuo kommunismi tuohon tuli?
Eikös tuossa kaikessa ole kyse nimenomaan kapitalismista?
Kaverillesi tehtiin muuten vain palvelus; hampurilaisen pihvi kuuluu syödä kypsänä, muut beeffit sitten erikseen…
Itse olen sitä mieltä, että tämä ”pärisijä” on nimenomaan nykyaikaa ja antaa ravintolasta nykyaikaisen ja modernin kuvan. Mene käymään Tukholmassa ja katso kuinka monessa casual-mestassa on nämä käytössä.
Ota anna oikealta, tarjoa vasemmalta: Peace & love !
Mielenkiintoista, että väitetään suuren asiakasmäärän tai suuren salin estävän pöytiintarjoilu. Käykääpä kokeilemassa vaikka Hofbräuhaus Münchenissä. Siellä on pöytiintarjoilu, ruoat valmistetaan omassa keittiössä ja asiakaspaikkoja pelkästään sisätiloissa noin 3500. Päivässä siellä palvellaan parhaimmillaan 35000 asiakasta.
Hyvä kirjoitus. Ravintolassa myytävä tuote on asiakaskokemus, ei ruoka tai juoma. Asiakkaalle tulisi olla hyväntahtoinen ennen kaikkea muuta.
Se hyvä tiskiltä noudossa on, että voin syödä ja juoda nopeasti, ilman että joka välissä tarvitsee odottaa palvelua ja tarjoilijaa. Kun siideri on juotu, voi poistua, ei odottamista, ei tippiä.
Suomen ravintoloissa on hyviäkin puolia. Kukaan ei raivostu, jos jokainen seurueen jäsen maksaa oman ruokansa erikseen kortilla, eikä tarvitse jättää edes tippiä. Esim Briteissä syöminkien jälkeen on aina melkoinen säätö, että kuka on paljonkin kellekin pystyssä.
Löylyä ei ehkä pitäisi ensisijaisesti pitää ravintolana vaan ennemmin baarin ja saunan yhdistelmänä, josta saa myös ruokaa. Suomalaishenkiset ruoka-annokset tukevat Löylyn tursiteille suunnattua Suomi-elämyksen tarjontaa, johon kuuluvat myös suomalainen puuarkkitehtuuri, sauna ja merimaisema.
Suomessa ravintoloiden palvelu on mielestäni verrattuna muihin euroopan maihin keskitasoa. Tulin juuri Wienistä, jossa palvelu oli lähes poikkeuksetta tylympää kuin Helsingissä. Ei täällä yleensä saa erityisen huonoa, joskaan ei myösmään erityisen kohteliasta palvelua ravintoloissa. Jenkkityylisten, tippien toivossa mielistelevien tarjoilijoiden puuttuminen ei minusta ole kovin suuri miinus.
En myöskään ymmärrä, miksi pöytiintarjoilua pidetään automaattisesti hyvänä palveluna. Euroopassa tarjoilijan ainainen metsästäminen ei minusta tee ravintolassakäymisestä mitenkään miellyttävämpää. Tarjoilijaa pitää odottaa joka käänteessä: tilatessa ruokaa tai toisen juoman, halutessa vielä katsoa jälkiruokavaihtoehdot läpi, pyydettäessä laskua, odottaessa että tarjoilija tuo laskun, odottaessa että tarjoilija hakee maksupäätteen jne. Tämä on yksinkertaisesti hankalaa, enkä ainakaan itse saa mitään porvarillista tyydytystä pöydässä jäpittämisestä henkilökunnan passatessa ympärillä. Pöytiintarjoilullekin on toki paikkansa, muta se ei toimisi Löylyn kaltaisessa ympäristössä, jossa ihmiset istuvat pöydän ääressä sisällä, terassilla tai vaikka kattoterassille vievillä rappusilla.
Jatkuava vaahtoaminen siitä kuinka kommunistinen Suomi on alkaa muutenkin olla aika väsynyt läppä.
Mä pidän pöytiin tarjoilua oivana lisämyyntikeinona – missä tahansa ravintolassa kun on syömässä, jos tarjoilija ei käy pöydässä niin ei todella harvoin tulee otettua toista/kolmatta juomaa, tai mitään muutakaan. Löylyssä ei huvita ottaa, koska jonot niin kovat niin mielummin tosiaan vaihtaa paikkaa tai jättää juomatta.
Itselläni oli vastaavanlainen tilanne aiemmin tänä kesänä Tampereen uudessa koskenrantaravintolassa, Jackie Brownissa. Tyytyväisenä hyvistä paikoista terallisilla ja yhdestä harvoista tänä kesänä yli tunnin kestäneistä auringon esiintymistä, astelin terrassin konttibaariin tekemään tilausta. Ei siis pöytiintarjoilua, mutta mikäs sitä terassilla on auringossa vähän liikkua. No, kaveri teki itsensä toimettomaksi, torjui suoraan ja ohjasi tekemään ruokatilausta ravintolan sisätiloihin. Siinä nopeasti heitettiin kolikolla vuorot, että kuka jää pitämään paikkaa ja vahtimaan lastenrattaita jne. Siellä sitten sisätiloissa oli kaksi naista tiskin takana odottamassa asiakkaita. Asiakkaita ei siis sisätiloissa ollut yhtäkään. Tilauksen tehtyä kouraan lyötiin juurinkin tämä nykypäivän ”amuse-bouche”, hygieenisen ruokailuelämyksen takaava helistin. Varma merkki laadusta. Johtuen edellämainitusta aikatauluttamisesta ja roolien jaosta, kaikki kolme ruokailijaa saivat vielä oman tamagotchin pöytään kannettavaksi. Jonkin ajan päästä laitteet alkoivat helisemään ja oli aika lähteä taas pois auringosta sisätiloihin annoksia noutamaan. Astuin sisään ja etsin noutopistettä katseellani, kun jo kolmas ilmeisen toimeton työntekijä huikkais sivusta ”oliko 23?”. Oli ja olisin löytänyt annoksen itsekin. Hänen roolinsa siis oli seistä noutopisteellä huutamassa numeroita, sen sijaan että olisi kantanut ruoat pöytään. Kahden odotellessa edelleen tiskin takana tilauksia ja yhden seisomassa kontissa ohjaamassa ruokailijoita sisälle. Maksoin kuitenkin pita-annoksesta puolet enemmän kuni jostain street food-kärrystä olisin maksanut, vaikka itse ravasin edes takaisin. Annos oli ok, mutta uudestaan en syömään sinne mene. ..Mutta yleisesti ottaen Suomessa on palvelu parantunut huomattavasti, tamagotschit voisi vain heittää roviolle ja asiakkaiden juoksuttamisen jättää valtion virastoille
Mitä tekemistä tällä on kommunismin kanssa? Palvelun tason ja tarjoiluhenkilökunnan kiilaaminen minimiin sekä einesannosten tarjoiluhan ovat malliesimerkkejä suomalaisesta insinöörijohtamisesta, jolla maksimoidaan… öö… voittoa tai ainakin paperilla tiettyjä liiketaloudellisia tunnuslukuja.
TL;DR: Kunhan prosessit ovat viimeiseen asti optimoinnilla raiskattuja ja yritys jo syntyessään valmiiksi saneerattu, niin hyvin menee! Mitä siitä luovuudesta tai asiakkaan ymmärtämisestä sitten enää. Tämä on kotimainen käsitys kapitalismista. Suomi nousuun!
Kannattaisiko selvittää ensin mesta minne on menossa ”semisti” (ärsyttävä sana) jotta ei tarvitse kirjoitella mitä sattuu? Mm. http://www.loylyhelsinki.fi/fi/ravintola/herkuttele-2/ kerrotaan heti että ruoka haetaan tiskiltä eikä tuolta löydy mitään A la carte menua viineineen mistään. Mielestäni täysin epäonnistunut kirjoitus kun lähtökohtana on olettamus sen sijaan että selvittäisi asioita etukäteen joka on tehty tavattoman helpoksi vuonna 2016 kun jokainen kulkee puhelin naamallaan. Heillä on sellainen palvelukonsepti minkä ovat valinneet, elämähän on valintoja täynnä. Rimpsisrampsis sitten johonkin sellaiseen ravintolaan missä ei tarvitse ystävien kantaa ruokia laiskalle bloggaajalle.
Olen kanssasi täysin eri mieltä. Mielestäni Löylyssä palvelukonsepti ja asiakaskokemus oli mietitty huolella, eikä edes suuri määrä asiakaspaikkoja sitä pilannut. Menin Löylyyn lounastamaan, kun se oli ollut auki vasta n. viikon. Odotin pitkää jonotusaikaa ja lounastunnin venymistä laittoman pitkäksi. Hälytyssysteemin ansiosta ruoka tuli kuitenkin yllätyksekseni nopeasti, vaikka kauniina päivänä mesta oli pullollaan ruokailijoita.
Minusta tällainen sujuva ja vähemmän pönöttävä palvelukulttuuri on oikein tervetullutta. Ei tarvitse odotella tarjoilijan ehtimistä sen enempää ruuan kuin laskunkaan kohdalla. Mieluummin kipaisen ruuat itse ja hommat etenee. En kokenut palvelua lainkaan kommunistisena, vaan ennemmin tehokkaana ja perusystävällisenä. Perinteisemmän palvelukulttuurin ystävälle on Helsingissä vaihtoehtoja pilvin pimein.
Olisi myös kiva, jos ruokaa saisi ainakin yhteentoista asti. Keittiö menee liian aikaisin kiinni! Ei se lista nyt niin mutkikas liene, etteikö paria hampurilaista tai lihapullaa voisi vielä pari tuntia pidempään vääntää. Varsinkin kun ne haetaan itse tiskiltä, niin ei luulisi olevan henkilökunnan osalta suurikaan kustannuskysymys. Aika paljon tuloja sen sijaan jää ravintolalta saamatta, kun asiakkaat joutuvat ottamaan omat eväät mukaan.
Usein suomalaisissa baareissa on vain yksi ihminen töissä, joten on aika kohtuutonta olettaa pöytiintarjoilua. Se yksi ihminen hoitaa myynnin, salin siivouksen, kaappien täyttämisen, vessojen siivouksen, jos sattuu jotain ikävää, toimii järjestyksenvalvojana, kuuntelee tiskillä ihmisten murheet ja ilot, ottaa vastaan ja purkaa tavaratoimitukset ja käy jossain välissä juosten vessassa ja yrittää siinä sivussa syödäkin ehkä jotain, ruokatuntiahan yksintyöskennellessä ei ole. Ruokaravintoloissakin on usein sama juttu, yksi tai kaksi ihmistä tekee sen, mitä jossain muualla neljä tai viisi.
Kritiikkiä toki saa ja pitääkin esittää, mutta se kannattaisi kohdistaa oikeaan paikkaan, eli sinne, missä halutaan maksimoida voitto – ja toisaalta sinne, missä luodaan koko ajan uusia esteitä ravintola-alalle kokonaisuudessaan. (Palkanalennuksia ei kannata esittää vaihtoehtona kulujen karsimiseksi, koska ala on jo muutoinkin ns. läpikulkuammatti. Sitä tehdään opintojen ohessa tai ammattiin valmistuttua muutama vuosi ja vauhdetaan alaa. Ammattilaisten pysymistä alalla edistäisi palkkaus, jolla elää ja esim. vakituiset työsopimukset vuokrafirmojen ja osa-aikaisuuksien sijaan. Samoin asiakkaiden oma toiminta vaikuttaa vahvasti työn mielekkyyteen, asiakaskin voi vastata tervehdykseen, sanoa kiitos ja ole hyvä ja vaikka heilauttaa kättä lähtiessään, kun tarjoilija hyvästelee.)
Tämä kahdenkymmenen vuoden kokemuksella erilaisista ravintoloista. (Ystävällisimmät asiakkaat muuten löytyvät lähiöbaareista. 😉 )
Eihän tuo systeemi ole kommunistista nähnytkään. Kapitalistista voitontavoitteluahan se on puhtaimmillaan, kun palkataan niin vähän henkilökuntaa, että väki ei riitä pöytiintarjoiluun. Kommunistit palkkaisivat tarpeeksi työläisiä, vaikka sitten joutuisivatkin välillä pyörittämämään peukaloitaan..
Olisinpa ollut edes jono . Silloin ainakin olisi tiennyt, että oma vuoro koittaa joskus. Löylyssä käydessäni tilauksen sai tehtyä vain röyhkeydellä, kyynerpäätaktiikalla ja onnella, että sai katsekontaktin rahastajaan.
Moikka Timo. Pyysit jonkun ravintola-alan ammattilaisen vastaamaan miksei Suomesta saa palvelua tai se on pitkälti yllä mainittua. Olen itse vain tradenomiopiskelija, mutta töissä pubissa missä teen pöytiinkin tarjoilua, Aika moni siitä kyllä tykkää ja kehuu.
Miksei kunnollista palvelua Suomessa usein saa niin mielestäni syitä ovat seuraavat.
Paikka aika kiire konsepti
Näemmä Löylyn odotettiin (kai se myös onkin) olevan hyvin suosittu paikka. Suosituissa paikoissa, missä tarjoillaan alkoholia, tulee aina olemaan pieni kiire. Verrattuna tiskillä toimivaan henkilökuntaan, ”salissa” töissä oleva pöytiin tarjoileva tarjoilija saa myydyksi paljon vähemmän samassa ajassa kuin tiskillä oleva. Yleensä todellisessa kiireessä salihenkilökunta pyrkii (ainakin baareissa) pitämään tiskin toimintakuntoisena, eli puhtaita laseja täynnä. Eli jos se on vain suunniteltu niin, ni silloin se on niin.
PASKAT TYÖNTEKIJÄT
Suomessa suurin osa huonosta palvelusta johtuu huonoista työntekijöistä. Suomalaista ei ehkä välttämättä ole rakennettu asiakaspalvelua varten, ei ole smaltalkkia, emme hymyile ja jne. Ehkä suurin ongelma on silti työpaikan ja antajan arvostuksen puute, kun ei työpaikkaa pidetä muuna kun työpaikkana ja työ tuntuu aina vähän pakolta, ei usein perusjamppa jaksa tehdä mitään ylimääräistä (tai vain töitään nopeasti). Onnistunut asiakaspalvelu perustuu juuri siihen asiakkaalle tehtyyn pieneen ekstraan (kohteliasuus, teitittely, erikoistoiveiden täyttö jne), kun sitä ei jakseta/haluta tehdä, ei asiakaspalvelu onnistu vaikka firma sitä kuinka haluaisi.
Sääntely Suomi
Suomen aggressiivisen sääntelyn takia on myös mahdotonta toteuttaa kunnollista asiakaspalvelua. Haet juoman muualta minkä asiakas haluaa, rikot anniskelurajoja ja luvat lähtee, tuplia ei voi tehdä, kuittia pitää pakottaa jokaiselle aina ja nyky sääntöjen mukaan ei saa ees sanoa otatko sen vaan se kylmä tuijotus silmiin paperilappu kädes (siis noin sen pitäis sääntöjen mukaan mennä). Onneksi anniskelu laki muuttuu nyt hieman. Tähän voi lisätä vielä korkea palkkataso vähän koulutusta vaativalta työltä, kaikki lisät, vakuutus ja eläkemaksut jne jne.
Kaikesta tästä koostuva koktaili vaan estää hyvän palvelun syntymisen, koska niin monen asian pitäisi onnistua jotta sitä olisi.
Kävimme Löylyssä kerran porukalla syömässä ja toista kertaa ei tule. Koko seurue oli harvinaisen yksimielinen keittiön surkeudesta: ruoka oli mautonta, haaleaa ja laatuunsa nähden törkeästi ylihinnoiteltua. On sinänsä jo saavutus, että hampurilaisen saa pilattua. Mäkkäristäkin saa laadukkaampaa burgeria.
Ymmärrän hyvin, ettei koko ”ravintolan” alueella voi olla pöytiintarjoilua, mutta mitäs jos ruokailijoita varten olisi varattuna jokin alue, jossa tarjoilua saisi? Pelkästään juomaan tulleet voisivat hakea juomansa tiskiltä, kuten tähänkin asti
Kertokaapas ihmiset, miksi suostutte tällaiseen?
Miksi alatte jopa siivota pöytää ja kantaa likaisia astioita pois syötyänne kalliin annoksen?
Menisitte kai ihan tiskaamaankin, jos röyhkeä yritys keksisi sitäkin vaatia?
Mitä tekemistä tuolla kokemuksella on kommunismin kanssa? Kaikkein loogisin selitys on tuotantorakenteen optimointi siten, että osakkeenomistajat saavat sijoituksillleen suurimman mahdollisen hyödyn.
Kun menen ravintolaan (jolla tarkoitan kaikkea muuta kuin pikaruokapaikkoja) olen valmis maksamaan palvelusta. En mene sellaiseen paikkaan missä palvelen ns. itse itseäni. Haen ravintolassa käymisestä hyvää kokemusta johon sisältyy hyvän ruuan lisäksi myös hyvä asiakaspalvelu. Hyvä asiakaspalvelu on ihmisten kohtaamista, huomioimista ja palvelua. Siinä olisi paljon Suomessa opittavaa.
Moni ravintoloitsija voisi tehdä opintomatkan vaikkapa Italiaan missä osataan niin hyvän ruuan valmistus kuin asiakaspalvelukin. Mutta seuraava ongelma onkin sitten oikeanlaisten tarjoilijoiden saaminen. Suomessa on totuttu, että tyly asiakaspalvelu on ihan ok, ei tarvitse hymyillä tai jutella liikoja asiakkaiden kanssa. Ne mukavat ravintolakokemukset jotka ovat jääneet mieleen liittyvät myös siihen, että tarjoilija on ollut huipputyyppi.
Ihmiset arvostavat tunnetta, että tulevat huomioiduksi. Se ei vaadi paljon, joskus hymy riittää tai muutama sana. Eikä se edes maksa mitään!
Itse pyrin käymään paikoissa joissa on pöytiin tarjoilu, ja palvelu pelaa. Kyllä niitäkin Helsingistä, kuten koko Suomesta löytyy. Suosittelen Timo sinulle sitä samaa. Jos ihmiset käyttäisivät enemmän niitä paikkoija joissa palvelu pelaa, eivätkä vain juoksisi sen halvimman tuotteen perässä, saattaisi tuo ”palvelukulttuuri” vähitellen Suomessakin muuttua. Äänestetään ns. Jaloillamme, ja suositaan paikkoja, joissa saa istuutua pöytään ja jossa ystävällinen henkilökunta huolehtii muusta. Iloa kesään Timo!
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Itse ravintola-alan työntekijänä pidän palvelua suuressa arvossa. Tähän kirjoitukseen minulla on muutama mielipide. Itse olen yksityisyrittäjän ravintolassa töissä. Yleensä mitä pienempi yritys/yhtiö, sitä pienempi henkilöstä= vähemmän palvelua mutta toivottavasti hyvää sellaista. Meillä tilaukset jätetään tiskille, mutta aterimet ja ruuat tuodaan pöytään eikä me siinä monesti ei sanota, jos asiakas haluaa tilata pöytään jotain lisää. Yleensä kuitenkin linja pitää pitää selvänä jottei tule konfliksi tilannetta ”tolle siis tarjotaan pöytään mutta mulle ei”. Eli balanssi on hirveän vaikea saavuttaa. Yleensä liikutaan harmaalla alueella musta-valkoisen sijaan. Toinen kommenttini on juurikin teknologian lisääntymisestä palveluammateissa. Itse uskon että trendi-ilmiö on ohimenevä, mutta harmikseni uskon että muutama paikka kaatuu osittain juurikin siksi, että teknologia on syrjäyttänyt perinteisen palvelun. Yleensä nämä paikat kuitenkin ovat lähinnä ketjuravintoloita. Harmi siis on, että hankkeeseen joka olisi voinut olla Helsingin uusi lippulaiva, on päätetty nipistää asiakaslähtöisestä lähestymisestä ja palveluelämyksestä.
Suomeen on istutettu palvele-itse-iteäsi-maksa-laatuun-nähden-paljon-ja-lopuksi-viet-likaiset-astiat-pois-kulttuuri.
Mikä nautinto onkaan kauniina päivänä istua terassille ja saada palvelua. Siitä olen valmis maksamaan.
JOS yritys kutsuu itseään ravintolaksi, olisi syytä ”tähdittää” ovenpieli kuten suuressa maailmassa olen nähnyt tehtävän. Siellä vain on toisinpäin; vähiten tähtiä/hyvä ruoka/palvelu/paikka ”epämääräinen”
Voi vain surullisesti todeta ”tähän on tultu”. Palvelukulttuuri on jo pitkään ohjautunut tähän suuntana ja kaiten sillä on liiketoiminnalliset ohjurit syynä. Näin sitten säästetään, kun pistetään asiakas tekemään työntekijöiden työ. Jos vahingossa pyytää palvelua, on todennäköisesti vastauksena hölmistynyt ilme ja silmienpyörittelyä.
Kesän aikana kävin muutamassa ravintolassa ja muussa putiikissa, joissa oikein välillä iski epäusko siihen miten henkilökohtaista ja aidosti hyvää palvelua voi vielä saada. Palvelu on iso valtti josta olisi syytä pitää kiinni. Asiakas tulee lähtökohtaisesti siksi ravintolaan, että ei tarvitse nimenomaan itse osallistua siihen valmistus, tarjoilu sekä jälkienkorjaus prosessiin. Nauti nyt sitten, kun melkein kaiken teet itse, ihan hyvin sen eineksen voisi itse mikrossa / pannulla lämmittää ja kantaa pöytäänsä.
Mutta, joo hyvä kirjoitus ja samalla linjalla olen. Pitäkööt tunkkinsa sanon minä.
-M
Muuten oikein hyvä kirjoitus, vaikka tuolla ei ole mitään tekemistä kommunismin kanssa…tai no ehkä jonottaminen. Jos tässä viitataan itäiseen naapurimaahamme, niin siellä saa todella hyvää palvelua ravintoloissa.
Työntekijöitä tässä haukutaan ihan turhaan, he tekevät sen mitä pomo käskee.
Suomessa työntekijöiden palkkaaminen on niin kallista, ”kiitos” verotuksen. ettei ole varaa palkata riittävästi työvoimaa. Eikä todellakaan voida mennä siihenkään että maksetaan vähemmän palkkaa kenellekään, vaan kaikille on maksettava sama palkka. Hinnat ravintoloissa on myös pidettävä korkealla, kiitos jälleen verotuksen että saa edes vähän katetta. TOISAALTA halutaanko tänne vähemmän verotuloin maksettavia asioita on sitten toisen keskustelun paikka.
Asiaa!
Itse toistakymmentä vuotta baaritiskin takana touhunneena on valittaen tunnustettava, että niitä oikeasti palvelevia alan ammattilaisia on harvassa.
Olisiko yksi syy suhteellisen alhaisen palkkatason myös nollatuntisopimuksissa ja provikkapalkkauksen puutteessa? Tämmöinen kannustepalkkasysteemihän oli alalla aikanaan, mutta tämä ajettiin alas, en kuollaksenikaan muista työnantajapuolen vai ammattiliiton aloitteesta. Kun saman pienen palkan saa joko töissä olemalla tai töissä tekemällä, ei se houkuttele venymään yli minimitason – eikä oikeasti päteviä tyyppejä jäämään alalle… semminkään jos olet ”tarvittaessa töihin kutsuttava” joka juoksee saman päivän aikana kolmessakin eri ravitsemusliikkeessä kapoisen leipänsä ansaitakseen.
Kyllä siitä on kommunismit kaukana, jos itsepalvelukahvilassa veloitetaan muutamasta lihapullasta (!!!) 19 euroa. Käydyssä keskustelussa on syytetty henkilökuntaa väärästä asenteesta ja ay-liikettä kateudesta; eiköhän kuitenkin kyse ole perisuomalaisesta rahastamisesta: asiakkaalta rahat pois ja jotain murua vastineeksi ja henkilökunnan määrä ja palkka saisi mielellään olla niin lähellä nollaa kuin suinkin mahdollista.
Edellä kuvattu voi toimia ja toimiikin vielä siistimmässä lounasravintolassa ja pikaruokapaikassa mutta tällä tasolla ja etenkin tällä hintatasolla odottaisi saavansa jotain muutakin kuin ne kolmen minuutin ja yhdeksäntoista euron lihapullat tiskiltä hakien.
Kannattaisko Business-miesten vähän kelailla maalaisjärjellä missä kannattaa säästää ja missä ei!? Esim. kuinka paljon enemmän ihmiset jois ja söis eli tilaa suoraan pöydästä kun tarjoilijat on ammattitaitoisia ja valppaana? Paras asiakaskokemus on ettei tarvii palveluhenkilökuntaan kiinnittää mitenkään huomiota vaan esim. olutta kannetaa pyötään ennenkun se viimeinen tilkka on hörppästy.
Käytännössä tarjoilija huomaa että juoma on lopussa ja tulee kysymään että tuodaanko lisää. Tämä kasvattaa myyntiä! Ottaisiko vielä yhden – öö, en jaksa lähtee jonottaa, parempi varmaan jättää väliin.
Ööh nyt on mielestäni palvelukulttuurin vertaaminen Neuvostoliittoon todella ontuva… Ensinnäkin Neukkulasta sai rahalla ja valuutalla palvelu jopa ylitsevuotavaisen hyvää sekä ystävällistä. Jonottamaan joutui siis tavallinen sekä rahaton tyyppi. Nämä jonot ja palvelun ontuvuus kuitenkin varmaan kuitenkin johtuvat palkkakustannuksista meidän tyyppisessä talousjärjestelmässä. Luulen, että palvelua kyllä saa myös Suomessa, jos vaan panoksia nostaa.
Varmin tapa saada palvelua on kävellä pöytään omien eväiden kanssa.
Ihan yksinkertanen homma: niin kauan ko Suomessa yks tarjoilija maksaa firmalle 3000-4000 euroa kuussa ja tuo raha ei tule asiakkailta takaisin moninkertasena ei palkkaaminen kannata. Firma menee vaan konkurssiin ja se taas ei palvele ketään eikä yhtikäs mitään tarkotusta. 1000 asiakaspaikan pöytiintarjoilu vaatis sen verran tarjoilijoita että paikan täytyisi olla täynnä koko ajan joka päivä että homma vois olla kannattavaa. Sillonki oltas toki sunnuntait kiinni koska joutuu maksaan tuplapalkkaa.
Entisenä kahvilan omistajana ja nykyäänkin ketjuravintolan duunarina en ymmärrä, mikä tässä jutussa ja koko paikassa on ongelma.
Kallis hinta? No oletettavissa eteläisessä Helsingissä. Ei se ole tyhmä joka pyytää, jne, niinkuin kusi… kokoomuslaiset tuttavani sanovat.
Päristimet? Niin, viidensadan (500) hengen terassia on pirun vaikea kontrolloida muuten. Jo kahdellesadalle mitoitetussa ketjumestassa on ollut saatanallista yrittää saada tilaus lämpimänä juuri sille aasiakkalle joka on päättänyt juuri sillä hetkellä piilottaa numerokylttinsä/unohtaa sen taskuunsa/mennä paskalle sen kanssa. En uskalla ajatellakaan millaista on tuon mittakaavan paikassa jossa anniskellaan. Kasvojen tunnistaminen tai edes muistaminen isoissa ja nopeatahtisissa paikoissa ”niinkuin keski/etelä-Euroopassa”, – jossa elämisen tahti ja lafkojen koko on pikkuisen eri luokkaa kuin täällä – on mahdotonta tämän ABC:n halleissa syövän kansan kanssa.
Ruoan laatu? Edelleen, jos syöt teollisuushallien kokoisissa laitoksissa, teollisuuspurua tulet saamaan. Yllätysyllätys.
Ja kuten muutkin, joudun muistuttamaan Sin ua, että ”Neuvostoliittolainen palvelukulttuuri” ei pidä tässä paikkaansa. Itsepalvelu pikaruoka- yms. mättöpaikoissa tulee Yhdysvalloista. Tarkista otsikkosi ja faktasi!
Ja teille kaikille kommentoijille, jotka ulisevat siitä, että työvoima on kallista: paskanmarjat se ole suhteessa kaikkeen muuhun, täällä Helsingissä ainakaan. Tarjontaa näppäristä ihmisistä oli yli oman tarpeen, se on vain kohta, josta yksityisyrittäjän on helpoin ja luontevin säästää. Vuokrille ei pieni ihminen voi mitään ja materiaalit on pakko hommata, joten ainoa kohta, josta voi valittaa ja jossa voi antaa kasvot syylliselle on se työntekijä palkkoineen ja menoineen
.
Lopputuloksena yleisluontoinen neuvo elämää varten ihmiselle joka ”tykkää kaikesta uudesta”: Ei kaikki kultaa mikä kiiltää. Katso ensi mitä uusi sisältää ennen kuin tykkäät siitä ja suhteuta ennakko-oletuksesi todellisuuteen. Mukulana kaikki uusi oli jännää ja siistiä ja pakko saada. Aikuisena se hieno pinkki hattara maistuu vain sokerilta.
Haloo, jos tää oli sun paras kommentti tähän juttuun, niin kannattaisiko harkita mennä ihan oikeisiin töihin, mikäli nyt haluja semmoisiin löytyy. Epäilen!
Klassinen ”oikeat työt” mainittu 🙂
lainaus
ollut saatanallista yrittää saada tilaus lämpimänä juuri sille aasiakkalle joka on päättänyt juuri sillä hetkellä piilottaa numerokylttinsä/unohtaa sen taskuunsa/mennä paskalle sen kanssa.
lainaus
———————————-
Olen 64 vuotias lehtikuvaaja ja työskennellyt 47 maasssa. Olen aina pitänyt tarjoilijan kanssa juttelusta ja siitä, että kun minä voin istua ravintolassa – hän on minua varten ja kun hän haluaa katsoa upeita lehtikuvia – minä olen häntä varten. Ylipäätään me ihmiset olemme toisiamme varten – mutta se on ainakin suomessa unohtunut tai sitä ei ole ollut. Suomi on kylmä ja piittaamaton maa jossa asuu enimmäkseen kylmiä ja pahoja ihmisiä..empatia heille on sitä että oma itse tulee ensi. On empatiaa itseä kohtaan.
Ylläolevassa lainauksessa purkaa ravintola-alalla oleva tuskaa. Mutta en ymmärrä miksi sitten olit siellä???? Lainaus on selkeä manifestaatio, että asiakas on tarjoilijaa varten. niinkuin useimmiten suomessa jossa kaikkinainen palvelu odottaminen katsotaan nöyryytykseksi palvelun tarjoajaa kohtaan. Suomalaiset ovat tällaisia.
Eikä se muuksi muutu.
–
Koska olen vanha – olen ollut Neuvostioliitossa työmatkoilla 1976 alkaen kaikkiaan 50 kertaa ja ylikin. Muistaessani suomalaisten pöytätapoja en ihmettele että heitä kohdeltiin huonosti. osaan hiukan venäjää ja olin ravintolassa usein varsin selvänä työni takia ja kohtelin tarjoilijaa ihmisenä ja sain palvelua ja kaikki meni aina hyvin. En näpsytellyt sormioa tai ördennyt tai kähminyt tarjoilijan persusta tai tarjonnut jalastani oksennuksessa olevia farkkuja maksuksi.
uskon että threadin kirjoittajat ovat niin nuoria ettei juuri kukaan ole NL:ssä ehtinyt oleilemaan. Siksi minua keljuttaa kommunismiheitto. Kun menin Moskovassa lähiöön, oli metrossa jokseenkin jokaisella KIRJA käsissään. Kaikki lukivat. Esim Tsehovia. Olen aina pitänyt venäläisistä ihmisistä, suomalaisista en niinkään koska kanssakansalaiseni ovat ulkomailla käyttätyneet sian lailla palvelun suhteen.
Jos asiakkaan luonnollinen tarve ärsyttää sinua voit seuraavaksi pyytää asiakasta ulostamaan tuollilleen – ettei sinun tarvitse hakea häntä salista.
Kommunismiheitto keljuttaa minua myös suomessa populäärin vasemmistovihan takia. kehotan muistamaan seuraavan. 60 ja 70 luvuilla vasemmisto sai aikaan parannetut työaikalait, sosiaaliturvan, vapaan koulutuksen ja ilmaisen terveydenhoidon ym. kymmeniä asioita joita oikeistopuollueet kilvan vastustivat.
Ravintolan omilta kotisivuilta lihavoituna löytyy teksti: ”Kesällä ravintolassa on itsepalvelu emmekä ota vastaan pöytävarauksia.”
Kahdentoista vuoden ravintola-alan kokemuksella tiedän tämän: 500 asiakaspaikan a la cartea on miltei mahdotonta toteuttaa. Aina kärsii ruoan- sekä palvelun laatu ja on suuri riski siinä että pöytiintarjoilukonseptia odotteleva asiakas pettyy paljon pahemmin, kuin osittain itsepalvelumeiningillä toimivaan ravintolakokemukseen.
Nopeasti päässä laskettuna korkeatasoista pöytiintarjoiluhenkilökuntaa tuon kokoiseen ravintolaan tarvittaisiin reilut 25. Siis pelkästään saliin, siihen vielä iltavuorot sekä avausvuorot joten vakkarihenkilökuntaa pitäisi olla salissa 35, jos ajatellaan että osa henksusta suostuu tekemään muutaman päivän viikossa pitkää vuoroa. Keittiöhenkilökunta siihen vielä päälle.
Olen yksinäni hoitanut 150 hengelle kahvituksia suurissa saleissa ja ajatus on suunnilleen sama: tarjoilut on asetettu pöydälle ja itse hoidat juomien ja ruokien haun sekä viet astiasi niille tarkoitettuun kärryyn. Toinen tilaisuus joka vastaisi yhtä suurta asiakasmäärää ovat erilaiset gaalat. Näissä pöytiin tarjoilu on usein toteutettu vatitarjoiluna jossa pitkiin pöytiin yhtäaikaa ruoat tarjoilee 3-5 tarjoilijaa per pöytä. Tämä on tehokkaampaa ja tilaisuuksien luonteelle sopivaa, kun ruokailu on tarkoitus suorittaa yhtäaikaa eikä serviisejä ole useampaa päivässä.
Löylyn konsepti on asiakaspaikkoihin nähden melko tavallinen. Palvelun tai intiimin kokemuksen perässä en mestaan mene. Se, onko kokemus asiakkaalle niin mieleinen että rahavirrat palaavat pitkällä aikavälillä takaisin, jää nähtäväksi. Itse olen hieman skeptinen ja mielelläni painotan kokemusta tavalliseksi. Harmi, joskus voisi panostaa sekä kokemukseen että upeisiin maisemiin.
Ihan vaan mielenkiinnosta kysely…?
Viimeiset postaukset jo pari vuotta vanhoja, mutta annetaan paukkua!
Kuinka moni teistä ”oikeita töitä” tekevistä ihmisistä olisi valmiita painamaan illat ja viikonloput perse pitkänä duunia kuumassa keittiössä tai juoksemassa 18 aarin aluetta 12-15 EUR tuntipalkalla?