Antti Rinteen viestintä on mielenkiintoista. Ei siinä mielessä, että se olisi hyvä esimerkki, vaan siinä, että harvoin yksi lähde latoo kerta toisensa jälkeen sammakoita pinoksi asti.
Yhä kuulee toisinaan viisastelua siitä, mihin viestinnän asiantuntijoita muka tarvitaan. Kaikkihan puhua osaa.
Tervetuloa siis katselmukseen siitä miltä se näyttää, kun viestintää tehdään kuukausi toisensa jälkeen ihan miten sattuu. Eli matka Antti Rinteen viestinnän syvyyksiin!
Roudasta rospuuttoon
Ensimmäinen kerta, kun noteerasin Antti Rinteen viestintätavan, oli keväällä 2015. Suunnilleen samoihin aikoihin kun itse hain viestinnän tutkintoa suorittamaan digiteknologian insinöörilappujeni päälle.
Rinne oli juuri antanut Alueviestin haastattelussa näkemyksensä maapallon tilasta 100 vuoden päästä:
”Niin pitkälle tuskin kukaan pystyy ennustamaan. Hölmöä miettiä, mikä maan tai maapallon tila on 100 vuoden kuluttua, eihän meistä kumpikaan ole silloin enää elossa.”Antti Rinne, Alueviesti, 10.4.2015
Moni koki, että Rinne vähätteli ilmastonmuutosta ja kestävää kehitystä, ja osoitti mielipiteellään näköalattomuutta ja tavoitteettomuutta. Kieltämäti himpun verran huolestuttava toteamus poliitikolta.
Tosissaan Rinteen kaoottinen värisuora viestinnän kentällä alkoi kuitenkin vasta vuoden 2016 lopulla:
“Viime vuosina työelämän uudistuksissa lähtökohtana ovat olleet yritysten voitot ja asiakkaiden tarpeet. Tähän on tultava muutos.”Antti Rinne SDP:n puoluekokouksessa, 19.11.2016
Varsin aiheellisesti tätä kannanottoa kummasteltiin kiukkuiseen sävyyn ja kyseltiin, miten ihmisille on tarkoitus saada töitä, jos yritykset eivät saa kohdata asiakastarpeita ja toimia kannattavasti.
Parin kuukauden päästä Rinne yritti trendikkäästi kommentoida tekoälyä. Digitalisaatiohan on kaikkien huulilla.
“Tarvitsemme kansallisen tekoälystrategian. On varmistettava, että tekoälyn kanssa voi kommunikoida suomeksi ja ruotsiksi.”Antti Rinne linjapuheessaan, 5.2.2017
Useimmat, joilla jokin peruskäsitys tekoälystä on, tietävät ettei tekoälyllä ja käyttöliittymän kielellä ole hirveästi tekemistä keskenään. Joten kaikki digialan jampat veistelivät huumoria Rinteen ehdotuksesta minkä ehtivät. Niin minäkin aiemmassa blogauksessa.
Tuosta noussut keskustelu oli tosin kohtalaisen harmiton, ja osoitti vain vaikeuden puhua asioista, joita ei oikein tunne. Sen sijaan seuraava kesällä alkanut kohu olikin jo helvetin raju:
“SDP tulee tämän kesäkokouksen yhteydessä esittämään joukon konkreettisia keinoja, joilla suomalaiset saadaan uudelleen synnytystalkoisiin.”Antti Rinne SDP:n kesäkokouksessa, 23.8.2017
Lausahdus tuomittiin yleisessä keskustelussa holhoavaksi ja seksistiseksi. Vertailuja kuultiin jopa kansallissosialismiin ja dystopia-sarjoihin, jossa naiset on alistettu synnytyskoneiksi.
Ja kun hädintuskin tuo oli poistunut otsikoista, seuraava sammakko oli jo ladattuna kitalaessa:
“Pääsääntönä tulee olla työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu. Meidän tulee ehkäistä kilpailua palkoilla ja työsuhteen ehdoilla.”Antti Rinne puoluevaltuustossa, 2.9.2017
Tuskin on ihme, että porukka jälleen hiiltyi Rinteen tavasta pukea asiansa. Jos palkoilla kilpailu ei ole työntekijän etu, vaikea sanoa mikä sitten on.
Ei sillä, että SDP:n omatkaan olisivat jääneet osatta Rinteen repäisevästä ulosannista:
“Jos puukkoja heitellään koko ajan, niin kyllähän se heikentää ihmisten kokemaa luottamusta ja uskottavuutta. Niillä, jotka näitä puukkoja heittelevät ja sivaltelevat selän takana piilossa, on ihan oma agendansa – se on vahingoittaa sosialidemokraattista puoluetta.”Antti Rinne, Iltalehti, 3.9.2017
Otsikot oli valmiita kirjoitettaviksi kuin manulle illallinen: Rinne kutsui omiaan selkäänpuukottajiksi.
Nyt vuonna 2018 olin hetken hiljaisuuden jälkeen olettanut, että aiempien kohujen myötä SDP:n viestintäasiantuntijat viimein siivosivat Rinteen ilmaisutyylin, ja asioiden esitystapaa hiottiin salonkikelpoiseksi.
“Olen saanut palautetta, jossa ihmiset ovat sanoneet, että hallituksen politiikka tuntuu siltä, että halutaan laittaa työttömät polvilleen ja antaa heille niskalaukaus.”Antti Rinne, Aamulehti, 5.1.2018
No.. no.. Voihan paska.
Hyvät huolet, huonot ilmaisut
Se, mikä Rinteen nostattamissa kohuissa on tärkeää huomioida on se, että hän ei tarkoita pahaa.
Hän on yrittänyt nostaa esille huolen vähäosaisista, väestön ikääntymisestä, työmarkkinoiden reiluudesta, digipalveluiden saavutettavuudesta, ja tasa-arvosta. Nuo asiat kiinnostavat kaikkia puolueita jollain tasolla, kukin omalla tavallaan pyrkien ratkomaan noiden haasteita.
Eikä tämän blogauksen pointti ole se, ovatko SDP:n keinot parempia vai huonompia kuin muiden.
Pointtini on, että viestintä merkitsee juuri sen vuoksi, että sama aihe näyttää eri keinoin esitettynä aivan toiselta. En usko, että Rinne on seksisti, asiakaslähtöisyyden vihaaja tai ilmastonmuutosdenialisti, mutta hänen tavastaan puhua asioista kyllä herkästi tekee sen tulkinnan.
Hän puhuu siis samoista asioista kuin muutkin, mutta näistä asioista puhuessaan hän on käyttänyt kerta toisensa perään sanakäänteitä, jotka ovat nykyajan kontekstissa ammattitermein ilmaistuna aivan päin helvettiä.
Antti Rinne ei ole pahis sen enempää kuin toisetkaan poliitikot. Sen sijaan hän on pahuksen kehno viestinnässä. ■
Oppositio on kevyt kuin poutapilvi. Siihen on iskettävä. Lujempaa. Lekalla leukaluihin ja selkäranka sirkkeliin -mentaliteetilla. Kunnon höyhennystä höyhenille.
Näin sanoi ulkoministeri Timo Soini plokissaan joulukuun 27. päivänä. Kukaan ei sanonut, että ministeri uhkailee poliittisia vastustajia väkivallalla.Kukaan ei syyttänyt Soinia pelonlietsonnasta. Kukaan ei paheksunut mautonta kielenkäyttöä, kukaan ei vaatinut anteeksipyyntöä.
Toista on nyt, kun suurimman oppositiopuolueen SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kertoi Aamulehdelle saaneensa työttömiltä epätoivoa tihkuvia viestejä työttömyysturvan aktiivimallista.
–Ihmisten polvilleen laittaminen on järjetöntä. Olen saanut palautetta, jossa ihmiset ovat sanoneet, että hallituksen politiikka tuntuu siltä, että halutaan laittaa työttömät polvilleen ja antaa heille niskalaukaus, Rinne toteaa.
Nyt pillastuivat monet. Kylläpä sanoi pahasti. Sehän uhkailee väkivallalla! Sehän lietsoo vihaa! Nyt pitää pyytää heti anteeksi! Yksi pahimmin närkästyneitä on ulkoministeripuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo. Hän pitää Rinteen siteeraamaa työttömän viestiä vakavana virheenä ja pelonlietsontana. Ilmeisesti oman puolueen ministerin helpommin uhkailuksi miellettävät puheet ovat Elon oman viiteryhmän suosimaa sanontaa käyttääkseni sitä parempaa väkivallalla uhkailua.
On mielenkiintoinen ajatus, paljonko tähän vaikuttaa Rinteen aiempi ”kohuisuus”. Jos joku on jo joutunut useita kertoja viestinnällisten epäonnistumisten pyöritykseen mediassa, veikkaan myös että kynnys joutua sellaiseen uudestaan laskee.