Sanoma Oyj kanteli hiljan EU:lle epäilyksistään, että Yle Areenan sisältövalikoima ei noudata EU-sääntelyä. Sanoma-konsernin mielestä Yle toimii sääntelyn vastaisesti, ja Yle Areenan sisältövalikoimaa tulisi rajoittaa.
Sosiaalisessa mediassa reaktiot uutiseen olivat voimakkaita ja vihaisia Sanomaa kohtaan. Eikä mikään ihme – Yle Areena on pitkään ja laadukkaasti kansalaisille rakennettu palvelu, jota arvostetaan laajasti. Itsekin tykkään siitä kovasti.
Sanoman saama negatiivisen palautteen ryöppy on tunnetasolla varsin ymmärrettävä, mutta minusta on myös vaikea nähdä Sanomaa varsinaisesti konnana. Ainakaan se, että minä satun pitämään Yle Areenasta, ei ole oikein kestävä argumentti sille, ettei Ylen toiminnan tarvitsisi noudattaa niitä sopimuksia, joihin itse olemme maana sitoutuneet.
Asiat, joista Sanoma vastaa
Sanoma vastaa vain omasta liiketoiminnastaan. Sanoma ei vastaa Ylen toiminnasta eikä EU-regulaation kirjoittamisesta. Jos ilmenisi, että Ylen toiminta ei noudata EU:n sääntelyä, en ole lainkaan vakuuttunut logiikasta, jolla se olisi Sanoman vika. Joka tapauksessa on paljon mahdollista, että EU ei edes katso Ylen tehneen mitään väärin.
Herkästihän sitä vasikasta älähtää ”Sanoma olisi vaan voinut olla kantelematta”, mutta se olisi lykännyt vääjäämätöntä tarkastelua kauemmaksi. Aikanaan joku toinen olisi havahtunut kyselemään samoja kysymyksiä. Silloin sen mahdolliset kustannukset olisivat olleet vielä kalliimmat.
Kantelu nimittäin on ihan oikeasti tehty hyvin myöhäisessä vaiheessa. Yle Areenan kehitykseen on käytetty valtava määrä resursseja, ja sen roolin tarkastelu EU-sääntelyn valossa olisi pitänyt tehdä aiemmin. Jos nyt ilmenisi, että nykylaajuudessaan Yle Areena on sääntelyn vastainen, menetys olisi valtava, ja suoraan sanoen vituttava.
Sanoman ja aiemmin Medialiiton pyynnöt, että Ylen ja sen palveluiden roolit määritellään tarkemmin, eivät ole minusta mikään pahuuden ilmentymä. Olisi helppoa, ja totta puhuen ihan tarkkanäköistä, alkaa kettuilemaan että Sanoman sisällöt ei ole yhtä hyviä kuin Ylen, ja heidän pitäisi panostaa omaan tekemiseensä. Paljon vaikeampi on nähdä, miksi Sanoma katsoisi järkeväksi investoida sisältöihin lisää tietämättä ensin, millaisten raamien sisällä julkisen sektorin omistama kilpailijansa edes toimii.
Mikä on valtion tehtävä?
Tämä nyt pyörivä keskustelu on minusta hivenen oire siitä, että Suomessa käydään aika vähän keskustelua siitä, mikä valtion tehtävä oikeastaan on.
Me olemme kohtuullisen hyviä ja uskaliaita puhumaan konkreettisista muutoksista, kuten translain uudistamisesta, tornitalojen rakentamisesta, kannabiksen käytön rankaistavuuden poistosta ja mielenterveyspalveluiden paremmasta saatavuudesta. (Listasin vain asioita, joita itse kannatan, koska laiskotti.)
Mutta me emme ole kovin hyviä puhumaan ylätason ajatuksista, kuten valtion roolista. Takerrun tähän somessa huomiota herättäneeseen sitaattiin Sanoman toimarilta:
”Juuri tällainen sisältö, joka ei ole kaupallisesti kannattavaa, on sitä, johon valtion rahaa nimenomaan kannattaakin käyttää. Mutta jos nyt menet Yle Areenaan, siellä ei ole vain oopperaa ja korkeatasoista draamaa vaan myös sisältöä, jota kaupallinen media voisi tuottaa.”
– Susan Duinhoven, Sanoman toimitusjohtaja
Sosiaalisessa mediassa alettiin vitsailla, että Sanoman mielestä Yle Areenassa pitäisi olla vain pulskia tätejä laulamassa oopperaa. Tuo lainauksen sisältö ei kuitenkaan ole hölmö, pikemmin päinvastoin. Se ilmentää juuri sitä, miten eri tavoilla valtion roolin voi ymmärtää.
Jos ajattelee, että valtion rooli on tehdä mitä tahansa, josta on joillekin kansalaisille iloa, silloin tietysti Duinhovenin kommentti näyttäytyy lähinnä typeränä. Siinähän ikäänkuin vaaditaan valtiota toteuttamaan vähemmän sitä tehtävää, jota siltä itse odottaa.
Jos taas ajattelee, että valtion rooli on hoitaa vain sellaisia asioita, joita ainoastaan se pystyy järkevästi hoitamaan, tai joita yksityinen sektori joko ei hoida ollenkaan tai hoitaisi huonosti, Duinhovenilla on ihan validi pointti. Ei vakavalla naamalla nimittäin voi väittää, että yksityinen sektori ei kykenisi tuottamaan esimerkiksi vastaavanlaista tositv-ohjelmaa kuin Ylen ”Au pairit Irlannissa”,
Itse olen taipuvainen jälkimmäiseen ajattelutapaan, jossa valtion koon ei tulisi paisua kuin pullataikina. Suomen valtio on häärännyt esimerkiksi viinan valmistuksen (Altia), koiravaljakkourheilun (Veikkaus), perunoiden jalostamisen (Boreal) ja kasinoiden pyörityksen (Veikkaus taas) parissa. Ja sen tositv:n (Yle). Olisi minusta ihan hyvä puhua siitä, kuinka tarkasti tämä vastaa odotuksiamme valtion roolista.
Haluan kuitenkin muistutella, että koska meillä ei ole hääviä yleisesti hyväksyttyä käsitystä valtiomme roolista, tai oikeastaan edes juuri keskustelua siitä, ei ole kovin järkevää leimata kumpaakaan käsitystä edustavan leirin jäseniä yksioikoisesti pölhökustaiksi.
Sanoman toivettakin Ylen palveluiden roolin tarkemmasta määrittelystä on ihan mahdollista pohtia useammastakin kulmasta kuin vain siitä, tykkääkö itse katsella Yle Areenaa, tai onko Sanoman luukuttamat TV-sarjat kehnoja. Suomessa vain tavataan herkästi unohtaa se ero, että funktionaalinen kysymys onko jokin julkinen palvelu laadukkaasti tehty, on eri asia kuin se kysymys, missä määrin sen tulee ylipäänsä olla julkinen palvelu.
On hyvä, että Ylen tehtävä määritellään tarkemmin. Olipa itse kukin sitten mitä tahansa poliittista kuppikuntaa, viime kädessä Ylen tehtävän raamien tarkentuminen on pitkässä juoksussa tervettä sekä Ylen mahdollisuudelle toimia ja kehittää palveluitaan luottaen jatkuvuuteen, että yritysten tarkemmalle ymmärrykselle siitä ympäristöstä, jossa ne toimivat ja investoivat.
Toimintaraamien tarkentaminen on parempi tehdä edes nyt, ennemmin kuin myöhemmin vielä isommilla mahdollisilla kustannuksilla. Vaikka kipeältähän se tuntuu.
Kiitos lukemisesta!
– Timo
Ole ensimmäinen kommentoija